Dreikönigsdampf-matka, 4. päivä

Sunnuntaiaamuna vain 52 7596:n matka alkoi Tübingenistä, ja P8 2455 ja V100 2335 olivat yön aikana siirtyneet Rottweiliin. Kuvasimmekin sen heti asemalta lähtiessä, ja samalta paikaltakin kuin edellispäivänä. Jos vertailee lauantain ja sunnuntain kuviani, niin suurin ero on se, että sunnuntaina 52 on tenderi edellä ja lauantaina kattila edellä.

Tübingenin ja Horb am Neckarin välinen rata ei ole kummoinen. Se on tasainen ja yllätyksetön. Lisäksi sen lähellä kulkeva tiestö on hidasta, joten emme edes kunnolla pysyneet junan perässä.

Horbissa juna vaihtoi suuntaa ja 52 pääsi kulkemaan oikein päin. Rata palasi samaa laaksoa pitkin Mühleniin asti, jossa olimme sitä vastassa jyrkän tuntuisessa ylämäessä. Alaspäin meni ensin sveitsiläinen juna DB:n 101:n vetämänä, ja sitten museojuna jo kiisikin mutkan takaa täyttä matkavauhtia. Ei tuntunut ylämäki paljon haittaavan.

Mühlenin jälkeen rata kääntyi pohjoiseen kohti Eutingen im Gäuta vain kiertääkseen sen ympäri kohti länttä. Eutingenin uusi asema on suurimman asutuksen itäpuolella, ja sinne tulee ratalinja kolmelta suunnalta, joiden välillä on kolmioraide aseman länsipuolella. Selitys on monimutkainen, mutta ainahan voitte katsoa kartasta.

Eutingenin ja Freudenstadtin välillä rata on jälleen mitäänsanomatonta. Aachissa, lähellä Freudenstadtia, se ylittää mm. tien B28 komeaa siltaa pitkin, ja siinä olikin seuraavana kuvauspaikkanamme.

Jatkoimme ajoa kohti etelää lasketellen jokilaaksoa pitkin Schwarzwaldin tiheän kuusimetsän keskellä. Olimme sen verran junaa edellä, että päätimme pysähtyä kuvaamaan sen, mutta ehdimme vasta aloittaa lampaiden ja kuvakulman pohdintaa, kun se jo tulikin. Hätälaukauksistani ei tainnut tulla kovin teräviä.

Sitten olimmekin jo sunnuntain päätapahtuma-alueella. Kaksi höyryjunaa nousisi rinnakkain kaksiraiteista rataa Hausachista Tribergiin.

Olimme kuvaamassa Tribergin ja Hornbergin välillä (tarkka paikka vielä varmistamatta), ja juuri sillä kohdalla toinen junista oli jäänyt sen verran jälkeen, ettei kuvistani oikein tullut mitään. Toinen matkalainen oli kivunnut hieman pidemmälle, ja esitteli myöhemmin niin hienoja otoksia, että en voinut muuta kuin päättää yrittää tammikuussa 2014 uudemman kerran.

Junien kokoonpano oli sellainen, että edellä ollutta junaa veti iso pikajunaveturi 01 1066, joka oli saapunut Hausachiin kolmannessa, Ulmer Eisenbahnfreunde -yhdistyksen junassa, ja työnsi V100.

Toista junaa vetivät 52 ja P8, kummatkin siis junan etupäässä, tosin kattilat vastakkain! Syytä tälle oudolle järjestelylle emme saaneet selville.

Vielä Tribergin jälkeen kuvasimme kummatkin junat, jotka kulkivat nyt suunnitellusti noin kolmen vartin välein peräkkäin. Muun junaliikenteen seassa ei pysty kovin pitkään varaamaan kumpaakin raidetta.

Palasimme Hausachiin, ja oli jäähyväisten aika. Muut palailivat jo lentokentälle ja Suomeen, minä jään vielä Stuttgartiin muutamaksi päiväksi.

Junamatka Hausach – Freudenstadt – Stuttgart maksoi 22€, kun ostin Baden-Württemberg-lipun, jota onneksi lippuautomaatti osasi ehdottaa. Näistä erikoislipuista on välillä hieman vaikea löytää tietoa, ja niissä monesti on kaikenlaisia rajoituksia (tämä kelpasi vain paikallisjunissa, siis IC- tai ICE-juniin ei ollut asiaa, mutta IREjä olisi voinut käyttää).

Ensimmäistä junaa liikennöi Ortenau-S-Bahn (OSB), ja, kuinka ollakaan, 650-sarjalaisella, eli Regio-Shuttle RS1:llä, jollaisia olin nähnyt ja kuvannut kahdellakin eri liikennöitsijällä. Juna oli noin 10 minuuttia myöhässä, ja junakohtauksen aikaistuttua Schiltachiin jäi vielä 10 minuuttia lisää jälkeen aikataulustaan, joten aika vauhdikkaasti ja reippaasti kiihdyttäen ja jarruttaen se kiipesi ylös sitä kuusimetsäistä laaksoa, jota aiemmin olin autoillut alas.

Järjestetty vaihto Freudenstadtissa ei pitänyt myöhästymisen takia, mitä pahoiteltiin huulikuulutuksin (=kuulutus ei tule nauhalta vaan elävästä ihmisestä). Stuttgartin juna oli mennyt menojaan, tosin seuraavan lähtöä piti odotella vain noin 35-40 minuuttia. Sen takia ehdin havaita, että Karlsruhen raitiovaunulla ajetaan näinkin pitkälle, tosin S-Bahn-nimikkeellä, mutta Karlsruhen seudullahan ne ovat oikeastaan yhtä ja samaa liikennettä.

Freudenstadt – Stuttgart -juna liikennöitiin DB:n 425:llä. Huipunopeus on 160 km/h, ja sitä ilmeisesti jokunen hetki ajettiinkiin, kun päästiin Eutingenin kolmioraiteen kautta pääradalle. Ihan hymyilyttämään pistää tämä saksalainen, ripeä liikennöintitapa.

Stuttgartista olin valinnut hotellin läheltä rautatieasemaa. Perillä kävi ilmi, että se on rautatieasemalla, käytännössä asemarakennuksen yläkerrassa. Huoneeni on raiteiden puolella, mutta niin ylhäällä, ettei näy kuin kattoa. Epäilenpä, ettei yhdestäkään huoneesta ole näköalaa asemahalliin.

Huoneen hintaan sisältyy Stuttgartin paikallisliikenteen matkailijalippu, joka kattaa myös lähiliikennejunien ensimmäisen luokan! Sille tulee käyttöä huomenna.

Kategoria(t): Dreikönigsdampf ja Stuttgart 2013, Matkakertomukset Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.