Stuttgart S-Bahn -matka, 6. päivä

Viimeinen varsinainen matkapäivä meni raideliikennettä kuvatessa.

Aluksi olin Bad Cannstatissa jonkin aikaa, mutta siellä, kuten kovin monessa muussakin paikassa, sähköradan ajolankojen tolpat olivat hieman hankalasti edessä, kun juna seisoi paikallaan. Laiturin puolelta taas en tykkää kuvata, koska korkea laituri peittää junan alaosan, ja matkustajia juoksee sinne tänne.

Lähdin Esslingeniin, josta palasin pari asemanväliä takaisin johdinautolinjalla 101, jossa ajettiin Van Hoolin nivelbusseilla (AG300T, vuosimalli 2002). Se on yksi Saksan kolmesta jäljellä olevasta trollikkajärjestelmästä. Liikennöitsijä on Städtischer Verkehrsbetrieb Esslingen am Neckar (Esslingenin liikennelaitos), mutta hyvin tuntui myös VVS:n lippu kelpaavan.

Seuraava kohde oli Waiblingen, jossa S-Bahn-linjat 2 ja 3 eroavat. Siellä ei ollut sähkötolppia, mutta muutamalle raiteelle ei ollut laituritonta näkymää. Liikennettä oli juuri sen verran, että kaiken ehti kuvaamaan, muttei päässyt pitkästymään. Toisen ratalinjan kaartuvat laiturit toivat erilaisia, mutta onnistuneita kuvakulmia.

Myös RE-junat pysähtyivät Waiblingenissa, ja kalustona oli Silberling-lähiliikennevaunuja, joita on rakennettu yli 7000 kappaletta 23 vuoden aikana (1958-81). Ne ovat lempparivaunujani Saksan käytössä olevista matkustajavaunuista, joten pakkohan sellaisella oli matkustaakin hieman.

Silberling-matka olikin ainut, jossa lippuni tarkistettiin. Täällä näköjään luotetaan matkustajiin.

Kaupungin länsipuolella on muutama Regionalbahn-rata, joiden junat eivät liikennöi päärautatieasemalle asti, nimittäin Korntal – Weissach (R61) ja Böblingen – Dettenhausen (R72). Kumpaakin liikennöi Württembergische Eisenbahn-Gesellschaft (WEG) ja kalustona oli RegioShuttle RS1. Onkohan Saksan sivuradoilla enää mitään muuta kalustoa…?

Lännen kierroksen aikana käytin linjaparia S6/S60, joka ajetaan yhtenä junana Renningeniin, josta yksi yksikkö jatkaa Böblingeniin. Nyt irrottautumisoperaatiota oli seuraamassa iso liuta kuljettajakurssilaisia, joilla on menossa perehdytys, työharjoittelu, tai millä nimellä se mahtaakaan kulkea. Sekin on ihan kivaa vaihtelua, että oikean ja vasemman puolen ovet sulkeutuvat -kuulutukset tulevat eri äänillä.

Iltaruuhkan ajan räpsyttelin U-Bahnia muistikortille muutamassa eri paikassa, jossa linjoja kulki runsaasti. Sain kuin sainkin mielikuvan junasarjoista ja niiden eroista, eikä se niin monimutkaista ollutkaan.

DT8-junia on tullut kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen sarja, merkinnältään DT8.4:stä DT8.9:ään, kylkinumeroiltaan 3001 – 3234, oli tuotannossa 1985-96. Toinen sarja vastaavasti DT8.10 ja DT8.11, numerot 3301-3400, vuosimallit 1999-05. Kumpikin sarja jakautuu useampaan erään, joiden välillä on pieniä eroja.

Kun juna käy peruskorjauksessa, sen kylkinumeroon lisätään 1000, ja sarjamerkinnäksi tulee DT8-S. Muutoksista näkyvin lienee klaffiportaiden poisto.

Ennen vanhaan U-Bahn on ollut raitiotiejärjestelmä, jonka pysäkit olivat katutasossa. Korkealattiaisiin vaunuihin noustiin portaita. Järjestelmän muuttuessa metromaisempaan suuntaan laitureita alettiin korottaa vaunujen lattian tasolle. Vaunut piti siis varustaa sisäänvedettävin klaffiportain, jotta niistä pääsi sekä korkealle laiturille että katutasolle. Nyt kaikki pysäkit on korotettu, joten klaffiaskelmat voi purkaa.

Keskusrautatieasemalla on jäljellä vaunun mittainen pätkä matalaa laituria. En tiedä, onko se jätetty sinne tarkoituksella vaikkapa museoajoja varten, vai onko se vaan jäänyt purkamatta, kun ei ole menoa haitannut.

Monin paikoin on jäljellä myös kolmikisko-osuuksia. Vanhan ratikkasysteemin raideleveys oli 1000 mm, ja uusien, isojen vaunujen 1435 mm, joten tarvittiin kolmas kisko, jotta kummatkin vaunutyypit pystyivät liikkumaan rataverkolla. En ole seurannut, onko kolmikiskorata niin yhtenäinen, että metrisillä vaunuilla pystyisi ajamaan.

Sain kuvattua kumpaakin ”pääsarjaa” ja peruskorjattua ensimmäistä sarjaa. Liekö uudempaa sarjaa vielä korjattukaan. Niitä on kuitenkin helppo tulla myöhemmin kuvaamaan, koska niiden määrä tietenkin kasvaa kasvamistaan.

Ja se siitä matkasta sitten. Huomenna on jäljellä enää kotiinpaluu.

Kategoria(t): Dreikönigsdampf ja Stuttgart 2013, Matkakertomukset Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.