Stuttgart S-Bahn -matka, 7. päivä

Viimeisen matkapäivän aamuna oli vain jäljellä siirtyminen takaisin Suomeen.

Aamulla olin tyytyväinen, kun laituriin 9 lipui kahden yksikön mittainen ICE 3 -suurnopeusjuna (sarja 403), jollaisella en vielä aikaisemmin ollut kulkenut. Huippunopeus erikseen nopeaa ajoa varten rakennetulla radalla on peräti 330 km/h, mutta nyt paineltiin menemään vain 250 km/t. (Vertailun vuoksi: VR:n Pendolinon huippunopeus on 220 km/t.)

Junassa olin tyytyväinen, että olin varannut ikioman istumapaikan, sen verran täynnä juna oli Mannheimiin asti. Ainakin ICE-junissa on istuimen yläpuolella olevaan, pieneen näyttöön merkitty, millä välillä paikka on varattu, joten paikaltani ei siis tarvinnut häätääkään ketään.

Konduktööri sai vaivatta luettua viivakoodin etukäteen, DB:n WWW-sivuilta ostetusta, ja itse tulostetusta lipusta. Lippu on voimassa vain ostaessa määritellyn tunnisteen kanssa, ja tällä kerralla se oli maksamisessa käytetty luottokortti. Sen lukemisessa oli hieman ongelmia, mutta käsin näpyttelemällä se meni läpi. Tietylle junavuorolle merkattukin lippu täytynee kuitata käytetyksi, etten jälkikäteen saisi päähäni väittää, etten käyttänytkään sitä. Toisaalta en kyllä tiedä, olisiko lippu kelvannut muissa junavuoroissa pelkkänä matkalippuna (tässä oli mukana etukäteisalennusta). Saksan lippujärjestelmä vaatisi perehtymistä näköjään ihan perusasioidenkin osalta.

Frankfurtin lentoasemalla checkasin itseni sisään (onko tälle kauheudelle olemassa suomalaista termistöä?), mutta jäin sen jälkeen vielä lähtöaulan puolelle syömään brunssia. Transithallin puolella nimittäin ei ole juuri minkäänlaisia kahvilapalveluita, minkä olin oppinut aikaisemmin samassa terminaalissa pyöriessä. Kahvila oli halvempi kuin hotelliaamiainen, enkä minä edes tykkää syödä aamulla ainakaan itseäni ähkyyn.

Kahvilasta oli näkymä kiitotielle, ja kaksi Lufthansan Airbus A380:ä lähti, mikä myös muiden syöjien huomion. Kaukana näkyneiden koneiden kokoa oli hankala hahmottaa, ja suuruutta osaisi varmaankin arvostaa vasta koneen vieressä seistessä, tai jos sen vieressä olisi jokin vertailukohta.

Paluulennolla ei ollut turbulenssia ilona, mutta lähtiessä kaarrettiin ensin etelään, ja vasta sen jälkeen muutamalla oikealla kaarolla kohti koillista. METAR-historia näyttää, että laskun aikaan olisi ollut FEW003 SCT006 BKN011, minkä voin omilla havainnoillani vahvistaa. Pilvien välissä, melko matalalla (noin 2200 jalkaa, sanoo Flightradar), kaarrettiin jyrkästi finaaliin. Kahden Finnair-lennon otannalla voin todeta, että aika pitkään näillä kerroilla lennettiin siipi sileänä, ja vasta loppumetreillä otettiin laipat, telineet sun muut härpäkkeet roikkumaan.

Ja siihen se matka sitten päättyi.

Kategoria(t): Dreikönigsdampf ja Stuttgart 2013, Matkakertomukset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.