Ristikonratkonnan SM-kilpailujen alkuerät

Sanaristikkojen ratkonnan suomenmestaruuskilpailut järjestetään kahden vuoden välein.

Käytännössä homma toimii niin, että lehdessä julkaistaan kolme alkueräristikkoa, jokainen edellistä vaikeampi. Ensimmäisen ristikon oikein ratkoneet pääsevät toiselle kierrokselle, ja senkin selvittäneet edelleen kolmannen tehtävän kimppuun. Kolmannesta alkuerästä valitaan satakunta nopeimmin oikein ratkonutta välierätapahtumaan, ja kuusi välierien parasta kisaavat lopulta loppukilpailussa.

Toissakerralla lähetin ensimmäisen alkueräristikon, mutta huolimattomuuttani olin jättänyt yhden ruudun tyhjäksi. Se kilpailu katkesi alkuunsa, ja harmitti vietävästi.

Viime kerralla olin ulkomailla ensimmäisen alkuerän ratkaisuaikana. Siinä kilpailussa en päässyt edes alkuun.

Tänäkin vuonna otan osaa kisaan. Ensimmäinen alkuerä oli helppo, ruokatunnin aikana ratkottava. Varsinaiseen ratkontaan aikaa meni parikymmentä minuuttia, mutta sen jälkeen tarkistin täytöstäni tarkistamasta päästyäni. Tyhjiä ruutuja ei ollut, ja nimi oli ykkösalkuerästä jatkoon päässeiden listalla.

Toinen alkuerä oli hieman vaikeampi kuin olin odottanut. Puolisentoista tuntia siihen muistaakseni käytin, tällä kerralla kotona, koska halusin saada sen täyteen yhdellä istumalla. Kolme viikkoa myöhemmin julkaistiin kolmanteen alkuerään osallistujat, ja minäkin olin vielä menossa mukana.

Kolmas alkuerä tarjosi tunteita laidasta laitaan. Lähtihän se jotenkuten aukeamaan (vihjeestä SO JR), mutta monen monta kertaa olin mielestäni niin täydellisesti umpikujassa, että teki mieli luovuttaa. Ristikkokeskustelupalstalla kuitenkin valettiin uskoa, että tämä on pahinta, mitä kisassa on luvassa, joten jatkoin ahertamista, ja se palkittiin: ahaa-elämyksiä tuli mm. vihjeistä ”syön lintua, tee perässä!” ja ”sovittu sisältä ilman päätä ja häntää”. Viimeiseksi täyttyi ”monen sukunimi”-vihjeen ympäristö.

Koko käytössä ollut viikko siihen meni, ja viimeisenä palautuspäivänä vastaustani postiin viedessä vielä varmistelin, että ehtiihän se varmasti ykkösluokan postissa perille ajoissa. Varsinaista ristikon ääressä istuttua ratkonta-aikaa kertyi hieman alle kymmenen tuntia. Yleensä ratkon hieman helpompia tehtäviä. Vaikka aikaa periaatteessa olisikin, niin se ei ole yhtäjaksoista, vaan puoli tuntia siellä ja toinen täällä, ja jokaisen jakson alussa kestää jonkin aikaa koota ajatuksensa.

Kolmen viikon odotus on nyt ohi, ja maanantaina julkaistiin välieriin selvinneet henkilöt. Tuolla ratkonta-ajalla en odottanut kuuluvani heidän joukkoonsa, mutta jaksoin pitää toivoa yllä. Kyllä se aika uskomattomalta tuntuu, mutta totta se on: pääsin kuin pääsinkin kilpailemaan välieriin.

Vielä samana päivänä lehden lukenut kaveri soitti, ja hämmästeli, että ”sun nimi oli lehdessä”. Samana päivänä kävi myös ilmi, että ratkonta-ajalla ei ollut merkitystä, vaan kaikki kolmannen alkuerän oikein ratkoneet, jotka halusivat osallistua välieriin, kutsuttiin välieriin.

Välierät ja loppukilpailu siis on yhden päivän tapahtuma, joka on perinteisesti pidetty Postitalolla. Sen aika on huomenna, ja saanette lukeaksenne, kuinka menestyn. Jännitys tiivistyy…

Kategoria(t): Ristikot. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.