Ristikonratkonnan SM-kilpailujen välierät ja loppukilpailu

Sanaristikoiden ratkomisen suomenmestari on selvillä, samoin kuin oma sijoituksenikin 88 parhaan ratkojan joukossa.

Postitalolle tullessa jännitti. Sain nimilapun ja kilpailunumeron 28, ja korkeampaa logiikkaa noudattaen numeroitujen pöytien joukosta löysin omani. Kahvia juodessa vaihdoin muutaman sanan vierustoverien kanssa, ja bongailin ristikkoscenen julkkiksia. Pidin korvat höröllä, kun kertoiltiin kilpailujen käytännön järjestelyistä, ja sitten olikin jo aika aloittaa.

Ensimmäisessä välierässä oli vain vartti ratkonta-aikaa. Vasen puoli ratkesi leikiten, mutta oikealla puolella aivoihin iski melkoinen takalukko. Vähäisin syypää siihen ei ollut perusteeton usko väärään ratkaisusanaan – tämähän on niin helppo tehtävä, etten minä voi edes epäillä olevani väärillä jäljillä… Haettiin tinasotilas-sanaa, minä yritin tunkea siihen jotain tenava-alkuista, kun vihje kerran puhui lasten leikeistä (itse tehtävää ei nyt ole käsillä, koko tehtävänippu postitetaan minulle myöhemmin).

Puolivalmiin tekeleen luovuttaminen tarkastettavaksi oli kova pala. Suorastaan hävetti, ja arvelin olevani viimeinen. Kyllähän tiesin jo etukäteen, että en pärjänne kovin hyvin, mutta uskoin, että näin huonoa tulosta ei ole kukaan tehnyt milloinkaan.

Ensimmäisen erän tuloslistalla en kuitenkaan ollut aivan viimeinen, mutta kuitenkin häntäpäässä (72:s).

Toiseen alkuerään oli annettu aikaa puoli tuntia. Startti oli hidas, mutta pääkuvan alle sain muutaman varman tuntuisen sanan ristiin. Edellisestä erästä viisastuneena en niitä kuitenkaan lyönyt mielessäni lopullisesti lukkoon. Oikeaa alakulmaa pohtiessa alkoi kuminpurua kertyä pöydälle: haavekuvia (tjsp) onkin unelmat eikä utopiat, ja sen kanssa ristiin tuleekin mies eikä uros. Siitä se sitten lähtikin, pääsin sellaiseen mielentilaan, että kynä sauhusi, kun ratkoin kilpaa kellon kanssa. Ahaa-elämys seurasi toistaan, kun ymmärsin, mitä laatijatiimi on ajanut takaa: kohti maalia = läpiajot, pest = itäosa, ja niin edelleen. Viimeiseksi aukesi vasen yläkulma.

Kohottaessani kilpailunumeroni ylös ennen ajan loppumista tunsin kyllä sellaista tyydytystä ja onnistumisen iloa, että sen voimalla tulen yrittämään kisailua uudelleen kahden vuoden päästä. En pysty selittämään, mikä ero aiheutti tämän mielentilaheilahduksen kahden erän välillä, mutta jonkinlainen trendi se on, että ensimmäinen suoritus menee aina, kisassa kuin kisassa, penkin alle. Ei saisi lähteä löysin rantein, tai sitten minulla vaan on hitaasti käynnistyvät aivot.

Kakkosen tulokset tulivat juuri ennen kolmannen alkuerän alkua. Sijoitus parani, kuten oli oletettavissa, olin 67. Varon sellaista johtopäätöstä, että viidenkympin paremmalle puolelle olisi oleva mahdollisuuksia, jos vain ensimmäinen erä menisi paremmin.

Kolmas välierä oli vaikea, ja vaikka aikaa oli kolme varttia, en saanut puoliakaan täyteen. Aloitin oikeasta yläkulmasta, sinne voi sataa on tietenkin laari, ja sen kanssa ristiin oleva lyttyynlyöntivihje oli ruttaus. Jo tässä vaiheessa ajattelin, että lääkevihjeen vastaus voisi olla vaikutusmekanismi, mutta se ei mahtunut sille varattuun tilaan, joten hylkäsin sen ilman muuta. Oikean alakulman kanssa sain askarreltua niin paljon, että Juice-vihjeeseen sovitin risteävien avulla edesmennyt-vastausta, mutta sekin, hitto vie, oli kirjaimen verran liian pitkä.

Sitten välähti. Jos sijoitan yhteen ruutuun kaksi kirjainta, kumpikin sana sopii, ja ne risteävät siis SM:n kohdalta! Tällaiset kikat eivät ole yleisiä, ja hyvä niin, etteivät kärsi inflaatiota, mutta kyllä niitä vaikeissa ristikoissa silloin tällöin tulee vastaan.

Vaikutusmekanismi-sana vaati vielä toisen kaksikirjaimisen ruudun, ja vaikka oltiin ratkonnan SM-kilpailuissa, ei mieleen juolahtanut, että se voisi olla se toinen SM. Ja vaikka sen olisinkin keksinyt, niin vasen laita olisi ammottanut edelleen tyhjyyttään. Aika oli lopussa, joten heittelin sinne tänne pari valistunutta arvausta, ja monikoiksi arvelemieni sanojen loppu-T:t ja verbeiksi uumoilemieni loppu-A:t, mutta ei niilläkään parilla virhepistemenetyksellä ollut loppujen lopuksi suurta merkitystä.

Loppusijoituksissa olin sijalla 70. Tulosten selvittyä jäin seuraamaan kuuden parhaan loppukilpailua fläppitauluilla, ja lopuksi kävin pokkaamassa kaikille osallistujille jaetun diplomin.

Poistuin Postitalolta sellaisissa mietteissä, että kahden vuoden päässä odottavaa revanssia varten pitää alkaa harjoitella jo nyt, ja päätin yrittää lahjoittaa ristikoille enemmän aikaa. Tähän mennessä ne ovat olleet lähinnä taukojen ajanvietettä työpaikalla, ja matkaillessa toisinaan tylsiksi käyvien maisemien vastapainoa, mutta nyt voisin panostaa niiden ratkomiseen enemmän aikaa myös kotioloissa.

Kategoria(t): Ristikot. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.