Kirjoitin aiemmin, että mielestäni ei Kehä III:n sisäpuolella tarvitse linja-autolla päästä ajamaan yli kahdeksaakymppiä. Perustelen sen sillä, että saatava ajansäästö on mitätön verrattuna siihen, että ajaisi sataa.
Aikoinaan ajelin 731:stä, jolla oli siihen aikaan pitkä, noin 18 kilometrin, moottoritieosuus Korson rampin ja Koskelan välillä (edes Viikin pysäkkiä ei silloin ollut). Välillä ajoin kahvikupin kiilto silmissä vähän lujempaa kuin normaalisti, mutta kuinka paljon aikaa sillä tulinkaan voittaneeksi?
Oletetaan, että taajamaosuuksilla ei pysty kaahaamaan muun liikenteen ja liikennevalojen vuoksi.
Autokohtainen nopeusrajoitus oli 80 km/h, ja sitä ajamalla matkaan kului 13 minuuttia 30 sekuntia.
Nostamalla nopeus 90 km/h:iin aika lyheni tasan 12 minuuttiin. Säästöä tuli puolitoista minuuttia, joten aika kiireellä sai sen kahvikupin hakea kaukana maan alla olevista taukotiloista.
Ajamalla 100 km/h tulos olisi ollut 10 minuuttia 48 sekuntia, säästöä 2 minuuttia 42 sekuntia.
Mittari tapissa, 125 km/h, kiitämällä pääsee moottoritieosuuden 8 minuutissa 38 sekunnissa. Aikasäästö 4 minuuttia 52 sekuntia kaiketi riittäisi kahvin hakuun jostakin läheltä, mutta sen kyllä saa kulumaan poliisiauton takapenkilläkin.
Totta puhuen sen poliisiautovisiitin jälkeen sitä kahvia olisi ollut aikaa juodakin ainakin niin kauan kuin kortti olisi ollut kuivumassa.
Siihen aikaan muuten ajeltiin niin vanhoilla autoilla, ettei nopeudenrajoitinta ollut. Juuri tuota maantieajoa ajatellen autoihin oli jälkikäteen asennettu pitkä perä, joten kuulopuheiden mukaan 125 km/h oli ihan mahdollista saavuttaa.
