Joukoliikennettä

Ajoin muutaman päivän Jouko-linjoja, toisin sanoen Helsingin palvelulinjoja.

Joukon reitti on yleensä melkoinen syherö, koska Joukojen avulla pyritään palvelemaan erilaisia asiointikohteita, kuten palvelutaloja, terveysasemia ja muita sellaisia. Ne ajavat myös melko paljon sellaisilla kaduilla, joilla ei ole normaaleja bussireittejä, ja täydentävät siten muuta linjastoa. Melko usein nämä kadut ovat umpiteitä, eli Jouko vain käy kääntymässä kääntöpaikalla. Kyytiin voi pienemmillä kaduilla nousta myös pysäkkien väliltä, milloin vain liikennetilanne ja -säännöt sen sallivat.

Reittikartat löytyvät HSL:n WWW-sivuilta ja reittioppaasta, joten sikäli ennen ajamattomalle reitille on helppo lähteä, jos paikallistuntemus on hallussa. Se ei kuitenkaan helpota asioita, että WWW-sivut ja reittioppaat tarjoavat usein hieman eri näkemyksiä esimerkiksi siitä, missä kohtaa umpitietä Jouko lähtee paluumatkalle. Niiden lisäksi on sitten vielä se oikea näkemys, eli miten kääntymiset ja muut asiat on oikeassa elämässä tavattu tehdä. Onneksi on matkustajat, joilta sen hiljaisen tiedon saa, jos ei ole muita Jouko-kuskeja tentattavaksi tai aika ei siihen riitä.

Näinä muutamana päivänä osa reiteistä on ollut varsin suoraviivaisia eikä välttämättä kovin paljon hitaampia kuin isojen bussien reitit. Eräs niistä kulki maisemissa, joissa joskus olen ajanut tavallisellakin bussilla ruuhka-ajan linjaa, joka sittemmin on lakkautettu. En muistanutkaan, miten jyrkkä eräs kadunkulma oli, mutta kyllä siitä olen taivuttanut auton, jonka akseliväli oli yli 7 metriä.

Matkustajaksihan Joukoon saa tulla kuka tahansa, jolla vain on voimassa oleva lippu. Reitit ovat kuitenkin semmoisia, että ylivoimaisesti suurin osa matkustajista on sellaisia, jotka arvostavat kohteen lähelle pääsemistä enemmän kuin matkanteon nopeutta. He eivät välttämättä ole vanhuksia, vaan kyydissä näkyy myös esimerkiksi lastenvaunuja ja raskaita kauppakasseja.

Kuljettaja avustaa tarvittaessa matkustajia kyytiin nousemisessa ja poistumisessa. Niinpä minäkin pompin pois paikaltani moneen kertaan kasseja nostelemaan ja invaramppia aukomaan ja sulkemaan. Jaloittelu tekee hyvää istumatyöläiselle.

Joukoilla käytettävä kalusto on pientä, nykypäivänä yleensä MB Sprinterin kokoista. Uusimmat pakut on jo varustettu automaattivaihtein, ja sellaista minäkin ne pari päivää ajoin, koska sellaisia sattui kesätauolla olevilta linjoilta olemaan vapaana. Ovat minulle kuitenkin syheröreitti ja lukuisat pysähdykset tulleet tutuksi manuaalivaihteisellakin autolla ajaen, ja kyllä niiden päivien jälkeen oli automaattikuskin kytkinjalka levon tarpeessa.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.