Lontoossa, 2. päivä

Tänään kiertelimme kuvaamassa Lontoon maanalaisen C- ja D-sarjojen junia, jotka korvataan muutaman vuoden sisällä S-sarjalla.

C-sarja on otettu käyttöön kahdessa erässä. Vanhempi, C69-sarja aloitti liikenteen vuonna 1970 Circle- ja Hammersmith&City -linjoilla.

Uudemmat C77-junat tilattiin, kun District-linjan kalustoa uusittiin. D-sarjan junista oli tuleva niin pitkiä, että Edgeware Roadin liikennettä varten hankittiin lisää lyhempiä C-sarjalaisia vuonna 1977. (Siellä suunnalla on ikivanhoja, lyhyitä laitureita.)

C69 ja C77 ovat yhteensopivia, ja käytännössä niitä tosiaan näkee silloin tällöin samassa junassakin. Paras tuntomerkki niiden välillä lienee vaunujen numerointi.

D-sarjan junat tulivat käyttöön vuodesta 1980 alkaen District-linjalle (pl. tietenkin Edgeware Road -haara). D:n tunnistaminen on helppoa yksittäisovien vuoksi: kaikissa muissa Lontoon maanalaisen junissa on pariovet.

Kiertelyä varten luovuimme Oysterin (täkäläisen matkakortin) käytöstä ja otimme käyttöön pahviset päiväliput, koska Oyster ei sovellu joukkoliikenneharrastuskäyttöön.

Ensiksikin vastaan tulevat enimmäismatka-ajat. Oyster veloittaa ylimääräisen maksimitaksan, jos paikkojen A ja B välillä käyttää liikaa aikaa. Niin käy usein, kun jää kuvaamaan junansa saapumisen jälkeen, tai ei lähde matkaan ensimmäisellä junalla. Myös siksak-reittiä käyttämällä pystyy ylittämään matkaan varatun ajan.

Toisekseen ongelmia aiheuttaa se, että Oyster on luotu suoraviivaisille matkoille, joiden välillä on paljon aikaa. Samalla asemalla lyhyen ajan sisällä ulos ja sisään (tai sisään ja ulos) ramppaamalla järjestelmä saattaa tehdä odottamattomia veloituksia.

Ensimmäiseksi kuvauspaikaksi valikoitui junanvaihtopaikka Notting Hill Gate, jossa oli aistittavissa 1800-luvun tunnelmaa. Junaliikenne oli melko vilkasta ja tasavälistä.
image

Seuraavaksi kävimme Ravenscourt Parkissa. Sen valitsimme, koska siellä sai kuvattua D-sarjaa niin, ettei laituri ollut edessä, ja kuvaan tuli koko juna alustarakenteineen. Neljällä raiteella on kolme laituria; järjestelyllä on syynsä historian hämärissä, kun District- ja Piccadilly-linjat ja niiden edeltäjät ovat vaihdelleet reittejä ja raiteita.

Illemmalla kävimme vielä Bromley-By-Bow’n asemalla, jonka sivulaitureilta oli helppo kuvata vastakkaisen suunnan junia. Aseman henkilökunta (kaiketi yksi ainut rouva) kasteli kukkia, jotka oli tuotu paikalle Lontoon metron 150-vuotista taivalta juhlistamaan.

Muitakin joukkoliikenneaiheisia juttuja oli.

Queen’s Parkissa Bakerloo-linjan junat kulkevat juniensäilytyshallin läpi.

Covent Garden kuuluu sellaisiin asemiin, joissa käynti maanpinnan ja tunnelin välillä tapahtuu hisseillä. Vaihtoehtona on 193-askelmaiset kierreportaat.

Piipahdimme London Transport Museumin matkamuistomyymälässä ostamassa kirjallisuutta. Viimeistään nyt matkatavarani ylittävät käsimatkatavaran painorajan…

Central-linja oli rakennustöiden vuoksi katkaistu White Cityyn. Kävimme siellä katsomassa, kuinka junat käännetään, mutta ilmeni, että ihan normaalin kääntöraiteiston kautta.

Ehdimme myös käymään Golbourne Roadilla. Siellä on eräs liiketila, jossa sijainneessa kahvilassa on kuvattu Madness-yhtyeen musiikkivideo.

Nykyisin siinä on pitseria, jossa oli tarkoituksemme käydä syömässä. Sieltä kuitenkin sai ruokaa vain mukaan, joten ruokailu siirtyi toisaalle. Sain sieltä kuitenkin kaupunkimaisemakuvia.
image

Kategoria(t): Lontoossa elo-syyskuussa 2013, Matkakertomukset Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.