Runkolinjan varrelta

Koska opinnot ovat kertauksen lapsia, sanon vielä:

  • Oranssiin runkolinjabussiin saa nousta etu– ja keskiovesta.
  • Oranssissa runkolinjabussissa ei tarvitse näyttää lippua, jos se on voimassa.

Uusimmat ScaLat ovat melko hyviä autoja ajaa, ja se olikin yksi syy, miksi pyysin päästä ajamaan linjaa 550 vakituisesti. (En päässyt, vaan jatkan ylimääräisen kuljettajan eli heittopussin elämää.)

Oransseissa ScaLoissa vaihteisto on välitetty hieman eri tavalla kuin aiemmissa Scanioissa. Nyt nelos- ja viitosvaihteen välillä on hieman isompi rako kuin ennen, ja viitosen ja kuutosen välillä hieman pienempi. Kyse on siis enemmästäkin kuin ohjelmistomuutoksesta. 13xx-sarjassa vitonen kytkeytyy tasamaalla vasta viidessäkympissä, vanhemmissa vähän neljänkympin jälkeen.

Runkolinjalla käytössä oleva vaihteisto taitaa tunnistaa myös sen, paljonko autossa on kuormaa, ja ollaanko ylämäessä. Aika usein viidenkympin alueella auto tyytyy nelosvaihteeseen ja melko korkeaan kierroslukuun, vaikka minä haluaisin vitosen päälle.

Keski- ja takaovet ovat kameravalvottuja. Niiden tarkkailuun on käytettävissä myös perinteiset peilit, jotka olen useimmiten havainnut kätevämmiksi. Välillä ne ovat jopa ainoa vaihtoehto, jos ajotapamittarin näyttöön kytketty ovikameroiden kuva ei tulekaan näkyviin, tai peittyy erään käyttöjärjestelmän virheilmoituksiin, tai jos koko näyttö on sökönä.

Keskiovesta sisääntulon sallimisen vuoksi minun on pitänyt hieman muuttaa tottumuksia: nyt tarkkailen kolmea peiliä kahden sijasta.

Keskiovesta sisääntulon sallimisen vuoksi sinne on asennettu nappi, josta matkustajat saavat itse avata oven. Sen kanssa kävi usein niin, että jos matkustaja ehti painaa ensin, kuljettajan nappi toimi kuten pitääkin ja sulki jo avautumassa olevan oven. Nyttemin matkustajien napin toimintaa on tiettävästi viivästetty hieman, mutta taukotilan kahvipöydässä kuulin, että siitä huolimatta monet kuljettajat kytkevät matkustajanapin kokonaan pois käytöstä. Niin minäkin.

Linjan 550 aikataulu on ruuhkapainotteinen, ja siinä on eräänkaltainen vuorovesi-ilmiö: ruuhkasuuntaan ajetaan tiheämmällä vuorovälillä kuin ruuhkaa vastaan. Tiheimmillään mennään aamulla Itäkeskuksesta Westendinasemalle, kolmen minuutin välein kello 7:17-7:41. Vastakkaiseen suuntaan vuoroväli on viisi minuuttia.

Tämä tuo mukanaan sen ilmiön, että ruuhkavuorot saattavat ajaa vain kierroksen tai vähimmillään yhden sivun.

Myös jonoutumisilmiö on edelleen havaittavissa: Jos edellä kulkeva auto jää jostakin syystä myöhään, siihen kertyy myös seuraavan auton matkustajia, ja se hidastuu entisestään. Perässä tuleva auto saa ajella tyhjempänä ja pian sen kuljettaja jo näkeekin edellisen auton perävalot tähtäimessään. Vastaan tulee välillä kolmenkin bussin nippuja.

Minut tuntevien henkilöiden ennakkoarveluista poiketen en ilmeisesti olekaan se kaikkein hitain kuljettaja, koska tuntuu siltä, että useammin joudun hidastelemaan kuin ohitetuksi.

Linjan 550 reitti on nyt kaivettu auki vähän joka puolelta. Viilarintietä korjaillaan Kauppamyllyntien ja Viikintien välillä, Tuusulanväylän siltaa remontoidaan Käskynhaltijantiellä, Maunulaan rakennetaan uutta ostoskeskusta, ja sekä Pakilantien ja Pirjontien että Pirkkolantien ja Nuijamistentien risteyksiin pyöräytetään uudet liikenneympyrät. Kaikilla näillä on matkaa hieman hidastava vaikutus, ja Maunulan ostarin rakennustyöt jopa ovat poistaneet käytöstä Maunulan pysäkin Itäkeskuksen suuntaan (korvaava tolppa Paanutiellä).

Onneksi siltaremontti ja liikenneympyrät ovat hiljalleen valmistumassa, jotta on taas vähän vähemmän työmaa-aitoja, korkeita kanttikiviä ja sen sellaisia, joihin kolautella bussin kulmia.

Reitin paras osuus on mielestäni Viikin kirjastolta Oulunkylän asemalle, koska siellä saa useimmiten ajaa omassa rauhassaan. Varsinkin Itäkeskukseen ajettaessa Veräjälaakson ja Vantaanjoen välillä tarjoutuu varsin mainio rullailupaikka, jolloin auto kulkee omalla painollaan eikä polttoainetta kulu lainkaan.

Ja se Vantaanjoen silta onkin erityisen sykähdyttävä paikka. Lähes aina sitä ylittäessäni mieleen tulee joku muisto Herttoniemen öljysatamaan johtaneesta rautatiestä, joka oli ensimmäisiä rautatiekohteita, jonka varteen tein harrastusretkiä.

Kategoria(t): Työnteko. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.