Yleistyksiä yöstä

Eilen ajoin iltavuoron, mikä katkaisi melko pitkän aamuherätysputken. Olen edelleen ns. ylimääräisellä numerolla, mikä tarkoittaa, että ajan sitä silppua, mikä muilta jää ajamatta esimerkiksi sairastumisten ja lomien vuoksi, tai mitä ei ole saatu kenenkään työvuorokiertoon mahtumaan.

Iltavuoroni oli ns. yövaunu, mikä omassa kielenkäytössäni tarkoittaa, että ajoin Rautatientorilta erääseen Itä-Helsingin lähiöön metron liikennöinnin päättymisen jälkeen. (Sana yövaunu on syntynyt hyvin kauan sitten, minkä havaitsee jo siitä, että olipa liikenneväline mikä tahansa, siitä puhutaan vaununa.)

Viikonlopun yövaunut eivät minulle ole kaikkein mieluisinta työntekoa.

Juhlijoita menee ja tulee. Perjantaiyönä kulkijoita oli niin paljon, etteivät auton istumapaikat riittäneet kummallakaan Rautatientorin kierroksella. Tuon vuoron aikataulukin oli vielä varsin kireä, joten taukoa päätepysäkeille ei jäänyt käytännössä lainkaan.

Kertalippujakin myydään melko paljon. Kännykkäliput eivät kelpaa N-linjoilla, joten matka pysähtyy minuutiksi tai pariksi, jos niiden kelpoisuudesta joutuu käymään keskustelua. Myöhemmin yöllä yötaksa-aikaan kertalippujen korotetut hinnat aiheuttavat samanlaisia ongelmia.

Viime yönä pääsin tämän huonon puolen suhteen melko helpolla. Vaihtorahaa oli tarpeeksi, kännykkälipulla kyytiin pyrki vain muutamia matkustajia, ja työvuoro loppui ennen yötaksan voimaantuloa.

Vaikka keskustaan mennessä tunnelma autossa olisikin vielä hyvä (aina ei ole), paluukyydeissä joutuu usein tutustumaan alkoholinkäytön nurjiin puoliin. Tällä kerralla oli rauhallista, mutta kuten tavallista, nytkin kyytiin oli viimeisellä sivulla nukahtanut henkilö, joka pyrki ihan eri kaupunkiin kuin mihin oli päätynyt.

Kaikkein huonoin asia yövaunun ajamisessa minulle on vuorokausirytmin heitteleminen. Aamun lehden ehtii lukea ennen nukkumaan menoa, ja koska en ole pitkäännukkuja, seuraavana päivänä väsyttää.

”Eilen” työaika päättyi virallisesti jo 1.49, ja matkustajamäärien ja nukahtajan kohtalon päättämisen vuoksi se venähti lähes parillakymmenellä minuutilla. Onneksi työnantaja oli järjestänyt niin, ettei tarvinnut pyöriä aamupäivällä sängyssä ja miettiä, noustako jalkeille vai ei: Tänään työpäivä alkoi 9.41, eli työvuorojen väliin jäi vain noin 7½ tunnin tauko…

Kategoria(t): Työnteko. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.