Dreikönigsdampf 2014, 3. päivä

Toisen Dreikönigsdampf-päivän vietin junassa, joka teki laajan kiertoajelun Stuttgartin eteläpuolella.

Hyppäsin kyytiin Plochingenista, jossa juna pysähtyi vain kaksi minuuttia. Kysyin henkilökunnalta, missä on yhteyshenkilöni, jolla oli lippuni, ja minua kehotettiin odottamaan ravintolavaunussa.

Seuraavalla asemalla, Geislingenissä, oli pitempi pysähdys veturien vesityksen vuoksi. Saksassakin se näköjään toisinaan hoidetaan palokunnan voimin. Junan jo lähtiessä jatkamaan matkaansa kysyin uudelleen, missä lipun kantaja on, ja osoittautui, että kysyinkin nyt häneltä itseltään. Sain lipun, ja minulle osoitettiin paikka viimeisestä vaunusta.

Tässä vaiheessa juna oli jo hyvää vauhtia kiipeämässä jyrkkää nousua kohti Amstetteniä, joten seurasin matkantekoa jonkin aikaa vaunun eteisestä. Myöhemmin kuulin junaa autolla seuranneilta, että juna oli kahden veturinsa voimin kulkenut hyvää vauhtia, melkein nykyjunien tahtia.

Amstettenissä junaa työntänyt veturi 64 419 (”Bubikopf”) irtautui ja palasi takaisin. Tasamaalla junan varsinainen vetäjä, 01 150, jaksaisi yksinkin.

Amstettenin jälkeen kiidettiin pikajunatahtia Ulmiin ja Aulendorfiin. Kotiuduin omalle paikalleni, joka oli toisen luokan hyttivaunussa käytävän puolella, ja nautiskelin matkanteosta, kun kerrankin nopealla höyryveturilla ajettiin sellaista vauhtia kuin kuuluukin. Vastaan tulevia ja ohittavia junia tarkkailin itse piirtämästäni graafisesta aikataulusta, joka ei tietenkään ollut täydellinen, koska esimerkiksi tavarajunat puuttuivat.

Huomasin, että Ulmista etelään ajetaan näköjään 218-sarjan dieselvetureilla. Niitä pitänee yrittää joskus tulla kuvaamaan. Ei niiden suhteen varmaankaan vielä ole viimeiset hetket, mutta nyt niitä on vielä kohtuullisella vaivalla löydettävissä ja nähtävissä, eikä tarvitse vihoviimeisen yksilön veturikiertoja haalia matkasuunnitelman pohjaksi.

Herbertingenin jälkeen rata olikin eiliseltä tuttu, ja Sigmaringenin jälkeen muukin junaliikenne hiljeni sen verran, että päätin mennä syömään ravintolavaunuun. Ruoaksi tarjottu perunasalaatti ja makkaratäytteinen pastanyytti syötiin posliinilautaselta ja kunnon ruokailuvälinein. Menekkiä riitti: Asiakkaita oli jatkuvasti jonoksi asti ja vaunu oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. (Myöhemmin kuulin, että se oli nk. Umbauwagen, joka on tehty vanhan vaunun lyhyehkölle alustalle, mikä selitti paikkojen vähyyttä.)

Tuttlingenissa junan kulkusuunta ja kokoonpano vaihtuivat. 01 siirtyi työntämään ja veturiksi tuli jo eilen nähty 52 7596. Muu junaliikennekin vilkastui jälleen, ja koska olin nyt ensimmäisessä vaunussa, innostuin loppumatkan ajaksi muiden tavoin tunnelmoimaan vaunun käytävälle avoimen ikkunan ääreen. Kesävaunuhan siitä tuli mieleen, kun välillä koko käytävä oli täynnä kivihiilen tuoksuista savua ja höyryä. Käytetyt nopeudet eivät edelleenkään olleet kovin pieniä, joten viimassa talvitakki oli tarpeen. (Ja minä kun Suomesta lähtiessä mietin, selviäisinkö kevyemmällä vaatetuksella…)

Tänään, kuten perjantainakin, muu seurue poimi minut mukaan Tübingenistä, ja palasimme hotellille.

Kategoria(t): Dreikönigsdampf jne. 2014 Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.