Dreikönigsdampf 2014, 4. päivä

Maanantaina oli minun vuoroni seurata junaa autolla, ja muut matkalaiset olivat junassa.

Junaliikenteen puolesta oli Dreikönigsdampf-tapahtuman paras päivä, kun kaksi höyryjunaa kulki rinnakkain jyrkkää ylämäkeä. Olin liikkeellä isoin odotuksin ja toivoin parempaa kuvausonnea kuin viime vuonna.

Ensimmäinen kohde oli siis junan lähtöpaikka, Rottweil. Vasta siellä sain käsiini tämän päivän kahden junan aikataulut (muille päiville järjestäjä oli lähettänyt ne etukäteen sähköpostitse).

Junan seuraaminen yksin on siitä mukavaa, että ei tarvitse tehdä kompromissejä kuvauspaikkojen valinnassa. Toisaalta huonona puolena on, että karttaa ei ole lukemassa kukaan. GPS-navigaattori kyllä kertoo tien perille, mutta ei osaa kertoa liikennetilanteisiin keskittyvälle kuljettajalle, näkyykö ympäristössä esimerkiksi merkkejä siitä, onko juna jo mennyt vai vasta tulossa.

Ensimmäinen osuus St. Georgeniin oli minulle ennalta tuntematonta. Olin kuitenkin etukäteen kartalta yrittänyt haeskella sopivia kuvauspaikkoja, joista lopulta ehdin vain yhteen (Villingenin länsilaidalla), koska lähtöni Rottweilistä oli niin viime tingassa, ja juna kulki nopeasti.

Villingenin jälkeen ajelin radan varren teitä Sankt Georgeniin. Juna oli mennyt menojaan jyrkkään alamäkeen, ja kestäisi muutaman tunnin ennen kuin se tulisi takaisin ylös. Keskityin nuohoamaan kaikki pienet polutkin St. Georgenin ja Hausachin välillä löytääkseni parhaan kuvauspaikan, joksi lopulta valikoitui pellon laita läheltä Hausachia. Mäki ei ollut jyrkimmillään, mutta maisema oli avara, eikä haittaisi, vaikkeivät junat olisi aivan rinnakkain.

Paikka oli valittu, ja aikaa oli jäljellä ennen junien lähtöä. Kävin katsomassa Hausachissa sijaitsevaa, suurta pienoisrautatietä, jonka esikuvana on ollut Schwarzwaldbahn (”Mustan metsän rautatie”), jonka varrella nyt oltiin. Kymmenittäin junia kulki isoa silmukkaa eri suuntiin pysähdellen asemille, ja sitähän, kun tarkemmin ajattelee, myös nykyajan oikea rautatieliikenne on. Vaunujen, niin henkilö- kuin tavara-, vaihtotyöt on kätketty suurille ratapihoille ja paikasta toiseen kulkee vain kokojunia. Jotain vaihtelua tuovat vain moottorijunien jakautumiset ja yhtymiset.

Jälleen kävi tieni kuvauspaikalle. Paikka oli hyvä, ja junat kulkivat, mutteivät aivan rinnakkain, vaan pikemminkin peräkkäin, viereisiä raiteita toki. Lisäksi pilvikerros oheni kuvaushetkellä niin, että jouduin kuvaamaan vastavaloon. Kameran näytöllä kuvat eivät vaikuta aivan epäonnistuneilta, mutta odotan silti kotiin asti, ennen kuin alan iloitsemaan. Tämäkinhän kertoo vain siitä, että tällaisissa tilanteissa on niin monen asian loksahdettava kohdalleen, että oikean ajan ja paikan valitseminen etukäteen on liki mahdotonta.

Tribergin asemalla junat jo kulkivat peräkkäin samaa raidetta. Minä kiisin Tribergin ja St. Georgenin välillä edestakaisin ja sain kuvat kummastakin. Tuolla seudulla korkeuserot ovat uskomattomia, ja mutkaisia ja pituuskaltevuudeltaan melkoisia teitä on ilo kaasutella menemään, varsinkin kun on olevinaan kiire.

St. Georgenista noukin yhden junalaisen kyytiin, ja Villingenin kuvauspysähdyksen jälkeen toisen Rottweilista. Veturien ja meidän ruoka- ja juomataukojen jälkeen totesimme, että juna lähti jatkamaan matkaansa pohjoiseen paljon myöhässä. Vielä hetken yritimme pysytellä sen perässä, mutta Oberndorfissa luovutimme ja palasimme hotellille.

Kategoria(t): Dreikönigsdampf jne. 2014 Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.