Göppingen ja Stuttgart, 5. päivä

Dreikönigsdampf-tapahtuma on ohi, joten otsikkokin vaihtui. Ensi viikonloppuna on odotettavissa lisää höyryliikennettä Leipzigistä lähtien, joten jäimme vielä Keski-Eurooppaan notkumaan, ja keksimme välipäiville ylimääräistä, rautatieaiheista ohjelmaa.

Aamulla ajoimme Geislingenin ja Amstettenin välille. Siellähän oli se jyrkkä nousu, jossa nykyisinkin raskaimpia junia kuulemma joudutaan työntämään apuveturilla. Tänä aamuna ei kuitenkaan ollut havaittavissa muuta kuin muutama yksinäinen 151-sarjan veturi ja tavanomaisia (I)RE-junia, jotka eivät apua tarvinneet.

Göppingenissä on Märklin-museo, tai elämysmaailmaksi se kai itseään kutsuu. Märklinhän on, jos joku sattumalta ei tiedä, eurooppalaisista pienoisrautatievalmistajista kenties tunnetuin. Lasivitriineissä oli pienoismalleja alkuajoilta lähtien, ja myymälän puolella hyllyt tietenkin notkuivat erilaisia paketteja. Perheen pienimmille oli leikkialue ja vähän isommillekin oikean kokoinen sähköveturin ohjaamo hallintalaitteineen.

Stuttgartin esikaupungissa sijainneen pienoismallikaupan jälkeen olikin aika siirtyä Stuttgartin päärautatieasemalle seuraamaan BR103:n lähtöä.

Mikäli olen käsittänyt oikein, 1950-luvulla suunniteltiin nostettavaksi E19-sarjan huippunopeus 180 km/h:iin. Veturit suunniteltiin alunpitäenkin sellaisiin nopeuksiin, mutta ennen sotaa ei ehditty tehdä riittävästi jarrutuskoeajoja. Sodan jälkeen huomattiin E19:n tekniset ratkaisut vanhoiksi, joten päädyttiin kokonaan uuteen veturityyppiin, josta tuli E03 (myöhemmin 103).

Prototyypit valmistuivat 1965, sarjavalmistus alkoi 1970, ja BR103:sta tulikin sitten InterCity- ja Trans Europ Express -junien vakiovetäjä kolmen vuosikymmenen ajaksi. Ne poistuivat käytöstä 2003, koska InterCityExpress- eli ICE-junat, ja uudemmat veturisarjat, kuten 101, olivat hiljalleen ottaneet sen paikan DB:n lippulaivana. Vuonna 2013 kuitenkin muutama 103-yksilö otettiin uudelleen käyttöön!

Kolmen käytössä olevan veturin aikataulut ovat saatavana Internetistä muutamalta saksalaiselta rautatieharrastajien palstalta. Viime hetkeen asti muistuttelin itseäni, että tiedon lähde ei välttämättä ole luotettava, ja uskoin, että viimeistään loppiainen on sotkenut veturikierrot. Yllätys olikin iloinen, kun 103 tuotiin kuin tuotiinkin lähtöraiteelleen.

Tuotiin lähtöraiteelleen on oikea ilmaisu: Stuttgartin asema on samanlainen pussinperä kuin Helsinkikin, ja ainakin tuon junan saatto hoidettiin dieselvaihtoveturin avulla, ja uskaltautuisinpa yleistämään asian kaikkiin ohjausvaunuttomiin saksalaisjuniin. Tällä kerralla avustajana oli 363 122-3, joka joillekin kankivetoineen tuo mieleen suomalaiset Deeverit, vaikka hieman lyhempi onkin.

103:n lähtökuvat siis sain: Aurinko paistoi oikeasta suunnasta ja valoa riitti vielä. Lähtöraide oli sikäli sopiva, että sain kuvattua tyhjän raiteen yli. Paikka oli sellainen, että raiteiden välissä sijaitsevissa sähköradan tolpissa oli reilusti pitempi väli. Junan nopeus oli varsin hiljainen. Kuva-alalle ei tullut mitään eikä ketään häiritsevää. Mikäli en mokannut kameran käyttämisessä, kuvat lienevät onnistuneet, joten koen tämänkin päivän onnistuneeksi ja sen tavoitteen täytetyksi.

Hotellille palatessa punoimme juonta seuraavalle matkapäivälle. Kohti lounasta mennemme.

Kategoria(t): Dreikönigsdampf jne. 2014 Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.