Pistäytyminen Sveitsiin, 7. päivä

Ensimmäisen matkaviikon viimeisenä päivänä kävimme Baselin ympäristössä spottailemassa sveitsiläistä junaliikennettä.

Pysähdyspaikkamme olivat Möhlin, Däniken, Dulliken ja Olten. Päivän huippukohtia oli muutamien Re4/4 II -veturien kuvaaminen. Sarja on runsaslukuinen, eikä aivan välittömästi katoamassa sukupuuttoon, mutta oli mukavaa vihdoinkin nähdä niitä elävänä, oikeassa ympäristössään, eikä vain pienoisrautatie-esitteissä.

Oltenissa kameran eteen osui sähkövaihtoveturi. Onhan niitä ollut Ruotsissakin, mutta jotenkin sellainen on minun mielestäni enemmän kotonaan Sveitsissä, jossa ratojen sähköistys aloitettiin jo varhain.

Oltenin jälkeen suuntasimme Önsingen – Balsthal Bahn -rautatien varrelle. Nostalgiajunien lisäksi on myös nykyaikaista henkilö- ja tavaraliikennettä. Tänäänkin ajettiin puolen tunnin välein kahdella moottorivaunulla, joita emme jääneet odottamaan, vaan kuvasimme vain staattista kalustoa Klusissa ja Balsthalissa. OeBB:tä ei pidä sekoittaa Itävallan rautateihin…

Viimeinen kohde Sveitsin puolella oli Waldenburgerbahn, jonka kahdessa erässä rakennetut, melko modernit moottorivaunut eivät jaksaneet kauaa kiinnostaa.

Hotellihuoneemme hintaan kuului Schwarzwaldin alueen juna- ja bussiliikenteen lippu, jota siirryimme käyttämään illaksi.

image

Hotellimme ikkunan alta kulkee SBB:n Flirt-junia. Kyseessä on Sveitsin valtionrautateiden samanniminen, saksalainen tytäryhtiö, ja Flirtit kulkevat Saksan puolella pitkiä matkoja, mutta silti niiden kotimaaksi on merkitty Sveitsi.

Toinen mielenkiintoinen kokemus ilta-ajelulla oli BR611-moottorijuna, jollaisella kiisimme jokusen asemavälin IRE-junassa. Rata oli mutkainen, joten kallistuvakorinen juna demonstroi oivasti, miksi sitä Wackeldackeliksi kutsutaan (nyökkivä mäyräkoira tjsp). Oli siinäkin vauhdin hurmaa kerrakseen.

Pääsin myös matkustamaan Silberling-junalla. Silberlingit ovat paikallisliikenteen vaunuja, jotka ovat saaneet nimensä hopeisesta väristään, joka sittemmin on vaihdettu punaiseksi. Kaksi käsikäyttöistä oviparia per puoli jakaa kyljen kolmeen osaan. Sisustuksessa silmiinpistävimpänä 2+2-penkitys ja sivulle liukuvat väliovet.

Silberling-junamme oli sellainen, jota veturi työnsi ja kuljettaja istui ohjausvaunussa. Poisjääntiasemallamme kuljettaja kuitenkin tuli juosten junan takapäähän, värkkäsi veturin parissa jokusen sekunnin, ja palasi yhtä vauhdikkaasti takaisin ”hiljaiseen päähän”. Liekö ollut joku nappi väärässä asennossa, tai eväät väärässä päässä junaa. 🙂

Oman kotiinpaluujunamme lähtöä odotellessa jäi hetki aikaa tarkkailla tavararatapihan ja laskumäen touhua, joka oli pimeän aikaan aika olematonta. Muutama tavarajuna sentään kulki ohi.

Kategoria(t): Dreikönigsdampf jne. 2014. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.