Peräylitys ja sen sivuttaisheitto

Ensimmäinen asia, joka minulle bussin ajamisesta opetettiin, oli peräylityksen ja sen sivuttaisheiton huomioiminen. Olin lähdössä antamaan ajonäytettä ennen linja-autonkuljettajakurssia, ja näytteen vastaanottanut ajo-opettaja näytti kynä havaintovälineenään, että kun käännän autoa vasemmalle, peräpää meneekin oikealle, ja tietenkin päinvastoin.

Peräylitys on matka bussin taka-akselilta sen takakulmaan. Taka-akseli toimii tukipisteenä, jonka varassa bussi kääntyy, ja jonka kohdalla kyljen sivuttaisliike vaihtaa suuntaa. Asia on loppujen lopuksi melko yksinkertainen, enkä sitä osaa kunnolla sanoin selittää. Ajatelkaa vaikka kyljelleen kaadetun keinulaudan liikettä.

Mitä pitempi on bussin peräylitys, sitä pitemmälle takakulma heittää. Tietenkin myös kääntösäde vaikuttaa: mitä jyrkemmin rattia kääntää, sitä pitemmälle takakulma heittää. Nykyaikaisten, ohjaavalla tukiakselilla varustettujen telibussien sivuttaisheitto saattaa olla lähes kaksi metriä.

Peräylitys ja etenkin sivuttaisheitto pitää ottaa huomioon ajaessa. Pysäkille tullessa, jos muu tilanne sen sallii, pysäytän niin, että takakulman ulottuvilla ei ole mitään, mihin se voisi osua. Siitä huolimatta liikkeelle lähtiessä, ja muutenkin aina kääntäessäni vilkaisen vielä peiliin ja tarkistan asian, koska ihmiset ja muut vastaavat ovat liikkuvaista sorttia.

Joskus sitten on niitä tilanteita, joissa ei aina voi välttää sitä, että peräylityksen luona on jotain, hyvänä esimerkkinä Rautatientorin lähtölaiturit ja pikaparkkipaikat. Tuntuu, että siellä millä tahansa ajan hetkellä on joku pysäkkikatos tavalla tai toisella ajettuna nurin… Siinä ei auta muu kuin panna jäitä turbaaniin ja toivoa, että harjoitus on tehnyt mestarin, ja että osaa vääristävien peilien kautta arvioida, mitä viidentoista metrin päässä tapahtuu.

Esimerkki Runeberginkadulta, ja kuvitteellinen tilanne, että kuljettaja on saapumassa paikalle linjan 70T Teli-Scalalla pimeänä, märkänä syysiltana. Pakettiauto seisoo pysäkillä, mutta se lienee kohta lähdössä liikkeelle, koska sen kuljettaja näyttää juuri olevan menossa sisään. Jottei suojatie tukkeentuisi, niin kuskiparka ajaa itsensä pussiin, aivan pakun taakse.

Vaan entä jos pakettiauto ei lähdekään heti liikkeelle? Scania-kuski pohtii, että peruuttaminen jalankulkijoiden sekaan ei todellakaan ole hyvä ratkaisu. Mahtaisiko se vielä kääntyä pakun ohi? Matkustajien tuijotus tuntuu takaraivossa, joku kurkkaa selän takia, mikä maksaa, myöhässäkin ollaan. Ei kun kaikki vasemmalle ja talla tiskiin, ja sitten täyttämään vahinkoilmoitusta, kun bussin perä muotoiltiin uudelleen puulla. Otsikoihinkin päädytään.

Ei se aina niin helppoa ole kuin näyttää…

Kategoria(t): Työnteko, Uncategorized Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.