Hyvä päivä, paha päivä

Välillä on hyvä päivä.

Lähdin aamuvarhaisella varikolta. Samaan aikaan busseja yöllä tankannut, pessyt ja siivonnut henkilöstö oli lähdössä kotiin. Vein erään heistä varikolta, teollisuusalueen laidalta, lähimmälle metroasemalle, joka oli matkani varrella. Päivän hyvä työ toi hyvän mielen koko päiväksi, eikä se hidastanut eikä haitannut minua lainkaan.

Jatkoin matkaani Kehä I:stä pitkin, ja huomasin, että Myllyrengintien pysäkin kohdalla nopeusrajoitus on laskettu kuuteenkymppiin. Siihen mahtuu yksi teliauto juuri ja juuri, ja koska kiihdytyskaistaakaan ei ole, niin liikenteen sekaan lähteminen on ollut kanssa-autoilijoiden kohteliaisuuden varassa. Tilanteen parantuminen lämmitti mieltä.

Olin ajamassa linjalla ja alueella, jonka jokaista sopukkaa en tunne kovin tarkasti. Kaikki matkustajien kysymykset koskivat kuitenkin sellaisia kohteita, jotka minunkin tietämykselläni osasin neuvoa.

Ajoaikaa tuntui olevan riittävästi. Ajelin rauhallisesti toisen, eri linjalla olleen bussin perässä, ja koska olimme siis menossa eri paikkoihin, niin varmistelin, että pysäkeiltä ei ole minun kyytiini tulossa ketään. Eräällä pysäkillä erääseen ikäluokkaan kuuluvat ihmiset pidättivät etuovia auki vailla tarkoitustakaan nousta kyytiin. Tiedoksenne: Provosointi meni hukkaan, koska en sen edellä olleen bussin takia olisi kuitenkaan päässyt liikkeelle. 🙂

Ja niin sitten seuraavalla väliaikapysäkilläkin edessäni oli toinen bussi, jolle määrätty välipisteaika oli omani jälkeen. Paikka oli sellainen, että mahduin ohitse, vaikkakin vain juuri ja juuri. Etupenkiltä kuulinkin sivukorvalla itsetuntoa hivelevän kommenttin, että ei tätä työtä ainakaan kommentoija osaisi tehdä.

Viimeinen ajamani sivu oli ruuhka-ajan alkaessa keskustan suuntaan. Kustaa Vaasan tiellä oli keskustasta pois päin johtaville kaistoille rikkoutunut kadunlakaisukoneelle vettä tuomassa ollut tankkiauto. Tai sitten se oli kolaroinut, mutta siinä se oli tien tukkeena joka tapauksessa. Autojonot näyttivät olevan melkoiset alueella, joka ilman häiriötekijäitäkin tuppaa ruuhkautumaan, ja täytyy myöntää, että en voinut sille mitään, että pienehkö tippa vahingoniloa läikähti tunnekirjoon mukaan. Pääasiassa olin kuitenkin tyytyväinen, ettei minun sinne tarvinnut lähteä enää jonottamaan.

Välillä on paha päivä. Nyt se osui seuraavaksi päiväksi.

Lähdin aamuvarhaisella varikolta. Herääminen oli kestänyt hieman normaalia pidempään, joten nautin ennen bussille lähtöä kahvikupillisen pikaisesti.

Myös lipunmyyntilaitteen testilippu jäi ottamatta. Pakkanen ei ollut kova, joten oletin laitteen toimivan, ja päätin varmistaa sen toiminnan vasta, kun myisin ensimmäisen lipun. Lipunmyynnin hetki tuli, ja nopeasti näpyttelin testilipun koodin, ja heti perään, ennen testilipun tulostumista, kertalipun koodin. Sen jälkeen näpyttelin vahingossa enteriä kahdesti, joten ulos toinenkin kertalippu. Laitteen sitä tulostaessa olin näpyttelevinäni korjauskoodin, jolla saa peruttua viimeisimmän myynnin, mutta aivojen ja sormien välinen kommunikaatio oli niin hidasta, että tulostinkin uuden testilipun, josta siten tuli viimeisin ”myynti”. Lopputulos oli, että olin kolmen euron kertalipun onnellinen omistaja, tai toisin sanoen jouduin maksamaan hukkamyynnin omasta pussista.

Linjan päässä kahvi oli tehnyt tehtävänsä, ja päätteelle jäi sen verran aikaa, että ehdin vessaan. Tai olisin ehtinyt, jos se ei olisi ollut varattu. Lähtö viivästyi hieman, ja koska kyseessä oli pitkä, melko tiheän vuorovälin linja, niin sitä viivästymistä en ihan heti saanutkaan kiinni, vaan päinvastoin minut sai kiinni seuraava vuoro.

Aikataulupaineen ja stressin alaisena alkoi ajaminenkin mennä kuvaannollisesti metsään. Muutamia varsin mielenkiintoisia liikennetilanteita nähtiin, eikä kunnolliseen asiakaspalveluunkaan tuntunut olevan aikaa, vaikka kysytyt kohteet tuttuja olivatkin.

Kaiken lisäksi vaihtorahat menivät aamupäivän aikana todella vähiin. Pääsin korjaamaan tilanteen ensimmäisen rupeaman jälkeen, vaikka pää kolmantena jalkana juostun aamun jälkeen olisi mieleni tehnyt käyttää koko lyhyt ruokatauko rentoutumiseen ja levähtämiseen.

Lienee helppo arvata kummanlaisena päivänä blogin nimen keksin.

Kategoria(t): Työnteko. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.