Pussi tyhjeni

Ajelinpa kierroksen Kehä I:tä pitkin kulkevaa linjaa. Jossakin Pirkkolan paikkeilla auton kulku muuttui hieman pompottavaksi ja takaosasta alkoi kuulua suhinaa. Melkein jo katsomattakin tiesin, että taka-akselin oikean puolen ilmajousitus oli pettänyt.

Nykyaikaisessa linja-autossa korirakenne (matkustamo) lepää ilmatyynyjen päällä. Näitä tyynyjä kutsutaan joskus myös pusseiksi ja palkeiksi. Tasaisen kyydin lisäksi merkittävä ominaisuus on se, että tyynyjen ilmamäärää voidaan säätää.

Joissakin tilanteissa, esimerkiksi laivaan ajettaessa tai ylitettäessä tietyömaiden ajosiltoja, ilmatyynyihin voi ohjata lisää ilmaa, jolloin bussin kori nousee, ja maavara kasvaa. Tällöin pienenee riski, että etu- tai takaylitys ottaa maahan kiinni. Vastaavasti vaikka matalan sillan alla tyynyt voi tyhjentää, jolloin bussin korkeus pienenee.

Matkustajalle tärkein ilmajousituksen tasonsäädön ominaisuus on niiaaminen, jolloin tyhjennetään vain oikeanpuoleiset ilmatyynyt.

Ilmajousituksesta on teliautoissa sellainenkin apu, että vain teliakselin tyynyt voi laskea tyhjiksi. Tällöin bussin takaosan paino lepää vain vetoakselin päällä, mikä helpottaa mutkissa ajamista, jos teliakseli ei ole ohjaava tai ohjautuva. Myös talvella tästä on hyötyä, kun yrittää lähteä liukkaalta pysäkiltä tai liikennevaloista liikkeelle.

Jos bussin jossakin osassa on enemmän matkustajia tai rahtia, sen puolen ilmatyyny painuu enemmän kasaan kuin muut. Nykyaikainen ilmajousitus osaa ottaa tämänkin huomioon ja lisää ilmaa ko. tyynyyn, jolloin bussin kori pysyy aina vaakatasossa. Välillä vanhemman auton sähköaivot eivät pääse oikeasta vaakatasosta yksimielisyyteen, vaan esimerkiksi liikennevaloissa seistessä lisäävät ja poistavat ilmaa vuorotellen, mikä ilmenee epämiellyttävänä ylös-alas-nylkytyksenä.

Tuolloin tilanne oli siis se, että taka-akselin oikean puolen ilmatyynyyn oli tullut vuoto. Kun ilma tyhjeni, bussin oikea takakulma vajosi alas, ja pihinä vaimeni. Sitten tasonsäätöjärjestelmä heräsi ja täytti ilmatyynyn uudelleen, takakulma nousi ylös ja pihinä voimistui.

Tein tilannearvion, että pystyn varovasti jatkamaan ajamista seuraavalle päätepysäkille, jossa auto vaihdettiin toiseen.

Kävi vielä niin näppärästi, että minä olin lopettelemassa työpäivääni, ja määräni oli jättää auto seuraavalle kuljettajalle ja siirtyä päätepysäkiltä varikolle. Vastaavasti se kuljettaja, joka ajoa oli tulossa jatkamaan, oli aloittelemassa työpäiväänsä ja siirtymässä varikolta päätepysäkille. Huoltomiesten ei tarvinnut vaivautua ajamaan, vaan minä vein risan bussin varikolle, ja seuraava kuljettaja lähti varikolta liikkeelle ehjällä.

”Voisinko jäädä tästä etuovesta, kun on niin painavat kassit?”
(Kuljettajien keskuudessa lentävä lause.)

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.