Speed

Olin viikonloppuna illalla ja yöllä varalla.

Oman toimipisteeni työnjohtopalvelut olivat jo lähteneet kotiin, ja niiden palveluita kaipaavat ottivat yhteyttä päävarikolle. Loppuillasta ja öisin liikenteessä olevien vuorojen määrä on jo vähentynyt, ja yhden varikon työnjohtaja pystyy hoitamaan koko liikennealueen asiat.

Suuren kaupungin pitkien välimatkojen takia pikkuvarikolle kuitenkin jää varamies, joka ehtii nopeasti lähialueille vaihtamaan auton toiseen. Liikenne ei häiriinny yhtä pahasti eikä lähtöjä jää ajamatta yhtä paljon kuin jos apu lähtisi suurelta varikolta. Minä olin siis se yksinäinen, hereillä pysymistä yrittävä varamies.

Päivystyspuhelin pirahtikin sitten puolenyön jälkeen. Kuului käsky livahtaa äkkiä Batmobiiliin ja kiitää apua tarvitsevan kollegan luokse. Hän ei saanut autonsa etuovea kiinni.

Homman nimi oli se, että nykyautoissa kovasti vallalla oleva elektroniikka oli ottanut pultit syystä tai toisesta. Pneumaattis-mekaanisesti ovi toimi niin hyvin kuin mahdollista, mutta kun se oli mennyt kiinni, oven turvalaite oli havaitsevinaan jotakin oven välissä, ja avasi oven uudelleen.

Toinen bussien turvalaite on ovijarru. Jos joku ovi on auki, auton jarrut ovat päällä. Jo mainitun elektroniikan aikakaudella asia on varmistettu niin, että kaasupoljinkaan ei toimi, siis moottori ei ota kierroksia ovien ollessa auki, vaikka poljinta kuinka polkisi.

Kollega meni menojaan, ja nyt siis minä olin jumissa autolla, jota ei saanut liikkeelle. Kokeilin muutamia vippaskonsteja, esimerkiksi ovijarrun ohituskytkintä, jolla bussin saa sen verran liikkeelle, että pääsee pois vaikkapa risteystä tukkimasta, mutta sekään ei toiminut. Ei auttanut kuin soittaa isolle varikolle ja jäädä odottamaan teknisen puolen henkilökuntaa.

Aikani ränkättyäni eri kytkimiä ja nappuloita onnistuin lottovoiton veroisessa saavutuksessa, ja sain oven suljettua juuri sinä silmänräpäystä lyhempänäkin aikana, kun sen turvalaite ei änkyröinyt. Ovijarru irtosi, ja sain auton liikkeelle.

Tästä pääsemmekin kolmanteen turvaominaisuuteen. Bussin ovet eivät avaudu, jos sen nopeus on liian suuri, arviolta 10-20 km/h. Tähän ei vaikuta se, vaatiiko oven avaamista kuljettaja vai turvalaite.

Nyt siis ajelin kohti varikkoa tietoisena siitä, että en saisi pysähtyä matkalla. Bussi esitteli audiovisuaalista osaamistaan vilkkuvien merkkivalojen ja sorsan lailla törähtelevien merkkiäänten muodossa. Tunnelma oli kuin elokuvassa Speed – kuoleman kyydissä.

Eräässä seutukunnan suurista risteyksistä tolppaan vaihtui sitä lähetyessäni punainen valo. Harkitsin hetken ajavani punaisia päin, mutta muuta liikennettä näytti olevan kuitenkin sen verran, että pysähdyin ryhmitysalueelle, ja tietenkin jumituin niille sijoilleni, kun ovi pompsahti auki. Riski kolariin, sakkoihin tai paniikkijarrutuksen seurauksena keskelle risteystä jäämiseen olisi ollut liian suuri. Nyt en jäänyt kenenkään tielle, koska kaikkiin suuntiin johti useampia kaistoja.

Ison varikon henkilökunta saapui paikalle ja askarteli ovikoneiston kimpussa aikansa. Ajotietokoneiston ärripurrikohtaus lakkasi oikeastaan samalla tavalla kuin oli alkanutkin – ilman syytä. Huristelin jäljellä olleen matkan varikolle ilman ongelmia.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.