Hj Holmströmin ja J. Tidstrandin jalanjäljillä

Tänään olin mukana Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran linja- ja tallikatselmusretkellä Loviisaan. Matkan ideana oli ajella Hj Holmströmin ja J. Tidstrandin liikennöimiä bussireittejä ja tutustua heidän varikoihinsa.

Oma matkani alkoi kotikadulta, jossa ensimmäinen kulkuneuvo oli ollut yötä. Sille olisi ollut paikka eräällä Vantaan bussivarikollakin, mutta viime aikoina olen sillä ajellut talvisäilytyspaikan, katsastusaseman ja jousikorjaamon välillä, ja niin tiukalle aikataulu meni, että viimeinen siirto oli eilisiltana. Kätevämpää ja yöunta säästävämpää oli tuoda bussi kotimaisemiin kuin viedä se varikolle ja könytä sieltä joukkoliikenteitse kotiin ja aamulla takaisin.

Alkumatka Loviisaan ajettiin moottoritietä, ja rampilta jos toiseltakin otettiin lisää matkustajia. Loviisassa vaihdettiin pari vuotta uudempaan autoon, jolla kiertoajelu tehtiin. Siinä näet oli hiljainen, liityntäbussiin nähden uudemman sukupolven Volvo B57 -alusta, ja äänentoistolaitteisto.

Etualalla auto, jolla retki ajettiin. Taustalla liityntäkuljetus pääkaupunkiseudulta.

Etualalla auto, jolla retki ajettiin. Taustalla liityntäkuljetus pääkaupunkiseudulta.

Ensimmäinen tutkimuskohde oli Hj Holmströmin linja Kabböle – Isnäs – Vanhakylä – Loviisa, joka ajettiin Loviisasta Kabböleen päin. Matkaohjelmassa on vuoden 1978 kesäaikataulu, jossa tämä on yhtenä linjana, ja lehtileike, joka kertoo uuden linja-autoyhteyden avaamisesta (minkä ajankohtaa ei voi päätellä käytettävissä olevista tiedoista). Ennen yhtenäistä linjaa on kuulemma pitänyt vaihtaa Vanhassakylässä.

Pernajassa ihasteltiin Mikael Agricolan muistomerkkiä ja muita nähtävyyksiä. Vanhastakylästä etelään tie mutkistui mutkistumistaan, ja päättyi merenrantaan, jossa pidettiin kahvitauko. Lämmin pulla maistui hyvältä kylmällä terassilla – sisätila loppui heti kättelyssä, kun yli 30 retkeläistä tupsahti tupaan kerralla.

Sitten ajettiin siirtymäajo Liljendaliin (Malmgårdin kautta). Otimme vauhtia Eskilomin tienristeyksestä, ja ajoimme alkuosan Hj Holmströmin linjasta Liljendal – Kuggom – Loviisa – Valko, jonka 1761-tien osuus kulki miltei asumattomien seutujen halki, koska seutu on melkoista kivikkoa. Linjalla oli vuonna 1978 yksi vuoropari työpäivisin.

Loviisassa syötiin lounasta. Koska oli helatorstai, seisovaa pöytää ei ollut tarjolla, ja päivän leikkeitä piti odotella kauemmin kuin siihen toimintaan oli varattu aikaa. Aikataulu oli siihenkin mennessä hieman venynyt, mutta nyt se repesi kokonaan.

Käväistiin myös Savonlinjan (Etelä-Suomen linjaliikenteen) pihalla, jossa mm. muutama Ikarus sai huomiota valokuvaajien osalta.

Loviisasta tehtiin pikapyörähdys Söderbyhyn, jonne Hj Holmström ajoi vuoden 1978 kesäaikataulun mukaan maanantaista perjantaihin kolme vuoroparia, ja lauantaisin ja sunnuntaisin kaksi. Perillä meitä tervehti kivikkoinen merimaisema saarineen, ja pieni kääntöpaikka, jossa jäykästi kääntyvä auto saatiin kuin saatiinkin käännettyä muutamalla venkslauksella.

Seuraavaksi ajettiin idemmäksi, seuraten J. Tidstrandin Ruotsinpyhtää – Loviisa – Porvoo – Helsinki -linjan itäpäätä, jota ajettiin kolme vuoroparia päivässä. Onhan siellä suunnalla liikkunut myös Holmströmin linjoja. Alueella on paljon historiaa, esimerkiksi Ruotsin ja Venäjän rajana oli Kymijoen läntisin haara, ja senpä takia onkin olemassa erikseen Pyhtää, joka kuului Venäjälle, ja Ruotsinpyhtää, joka kuului tietenkin Ruotsille. Kymin koskissa on voimalaitoksia ja ruukki, ja Kuninkaantien eri aikakausien siltoja on havaittavissa. Onpa ratapenkkaintoilijoita varten maastossa nähtävissä kapearaiteisen rautatien linjauksiakin.

Ruotsinkylässä on Gulfin huoltoasema, jonka seinillä on muistoesineitä, mm. vanhoja rahastuslaitteita ja rekisterikilpiä. Sellaisessa miljöössä pidettiin iltapäivän kahvitauko.

Kahvitauon jälkeen tiemme vei Loviisaan, jonka keskustassa katsottiin, missä Holmströmin ja Tidstrandin vanhat varikot ovat sijainneet. Kyllä täytyy tunnustaa, että pidän Loviisan keskustaa kauniina, ja kun ohitimme asemanseutua (asemarakennus on purettu maantiesillan tieltä), päätin, että selvitän, milloin Valkoon kulkee junia, jos kulkee, ja tulen kuvaamaan niitä joku päivä.

Lopuksi ajoimme Valkon satamaan, jossa kiertelimme mm. Vårdössä ja telakan alueella. Loviisan satama siirrettiin Valkoon, koska laivat eivät enää mahtuneet Loviisan satamaan. Nykyisin Valkosta laivataan näköjään lautatavaraa, mutta korkea viljasiilo taitaa olla vain muisto menneisyydestä.

Päivän päätteeksi liityntäkuljetus puksutti vielä takaisin Helsinkiin, ja oli aika jäädä odottamaan seuraavaa retkeä.

Kategoria(t): Matkakertomukset Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.