Lentokenttälinjoja tunti tunnilta

Tämä työpäivä tapahtui itse asiassa viime viikolla, mutta vasta nyt sain muistiinpanot kirjoitettua auki, mikä selittää esimerkiksi Nordenskiöldinkadun keltavilkut paremmin kuin aika-avaruusjatkumon vääristymä.

7.00: Työpäivä alkoi varikolta, josta otin ajettavakseni uudehkon Scanian. Hurautin Itäkeskuksesta lentokentälle, ja ilokseni havaitsin, että Ala-Malmin peruskoulun kohdalla ollut aikarajoitettu kolmenkympin nopeusrajoitus oli poistettu.

8.00: Päivän toinen ja kolmas sivu olivat kenties kaikkein jännittävimmät. Ajoin ensimmäistä kertaa eläessäni kierroksen 451:tä Lentoasemalta Elielinaukiolle ja takaisin. Olin etukäteen lukenut reitin kartasta, ja arvelin sen osaavani paikallistuntemuksen avulla. Andropas oli kuitenkin vieressä muistin tukena ja turvana; kyllä nykytekniikka on kätevää.

Hämeenlinnanväylältä alkaen reitti olikin tuttu niitä ajoilta, kun Myyrmäen ja Martinlaakson linjoja ajoin. Kuusitiellä osasin pysäkkien linjapäreitä näköaistilla havaiten valita oikean pysähtymispaikan, ja se onkin ainoa paikka, jossa Mannerheimintietä pitkin Helsinginniemelle saavuttaessa Elielinaukiolle ja Kamppiin päättyvien linjojen pysäkit on eroteltu toisistaan.

Nordenskiöldinkadun risteyksessä sinipukuinen virkahenkilö pysäytti matkantekoni: risteyksen valot vilkuttivat keltaista, ja poliisi oli ohjaamassa liikennettä. Nykyisin on melko havinaista, että poliisi olisi ohjaamassa liikennettä, joten olin ihan tyytyväinen, että sitäkin pääsin harjoittelemaan.

9.00: Lähdin taas kohti lentokenttää. Nyt ongelmana oli, että Mannerheimintien pysäkkijärjestelyt ovat tulleet loogisemmiksi, eikä minulla Elielinaukiolta lähtiessä ollut hajuakaan, millä kohdalla minun pysäkkini olivat. Loogisuus kuitenkin on loogista, ja Hämeenlinnantielle suuntaavien linjojen pysäkit olivat säännönmukaisesti jälkimmäisenä.

10.00: Palasin 519:llä Itäkeskukseen, mihin ei liittynyt suurta dramatiikkaa. Olin matkan varrella hieman myöhässä, joten aloittamaani vuoroa jatkamaan tullut kuljettaja kävelikin jo taukotilasta vastaan, kun keräilin kamppeitani kasaan. Hän ehti kuitenkin lähtemään ajoissaan.

11.00: Matkustin joukkoliikennevälineellä takaisin varikolle pitämään ruokataukoa.

13.00: Kello oli jo vierähtänyt iltapäivän puolelle, kun aloitin jälleen työnteon. Nyt oli aika ajaa seuraava vuoroni ulos varikolta, mutta siihen vain ei oltu työajan alkuun mennessä kiinnitetty mitään autoa. Kysyin asiaa työnjohtajalta, ja hän määräsi minulle toisen Scanian, tosin noin vuosikymmentä vanhemman kuin aamulla.

Nyt ensimmäinen lähtö oli lentokentän puolelta, joten huristelin siis sinne, ja taas 519:llä Itäkeskukseen.

14.00: Päivän toisen auton jätin toisen ammattikuljettajan osaaviin käsiin jo yhden sivun jälkeen. Tällä kerralla kyseinen kollega oli tullut Itäkeskukseen kuljettajanvaihtoihin tarkoitetulla henkilöautolla, jonka palautin varikolle.

En ehtinyt kuin hengähtää, kun jo olikin aika ottaa kuljettajanvaihtoihin tarkoitettu henkilöauto ja jatkaa Rautatientorille. Järkevämpi voisi kysyä, miksi en olisi voinut körötellä suoraan Itäkeskuksesta keskustaan, mutta näin nyt vain on ajosarjojenteko-ohjelma päättänyt, eikä sitä vastaan sovi kapinoida.

Vaihtoautoja oli pihalla niin paljon, että päätin kuitenkin kapinoida sen verran, että pidin avaimen taskussa kahvikupin ajan. Näin pääsin jatkamaan matkaa samalla autolla, joka oli jo penkkien, peilien, radiokanavien ja lämmityksen suhteen säädettu sopivaksi.

15.00: Palasin nyt samaan bussiin kuin aamulla, ja ajoin kaksi kierrosta linjaa 615. Auto oli sellainen, jossa kuulutuslaite toimi – pitäsi olla itsestäänselvää, että sen pitäisi toimia jokaisessa autossa, mutta valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin tahtoisi.

En ole kovinkaan puhelias ihminen, mutta ei tiedon jakaminen matkustajille kovaäänisistä minua pelotakaan. Eikä sen mikrofonin kanssa mitään puheita tarvitse pitää, kunhan vain kertoo muutamalla eri kielellä, että ollaan ykkös- tai kakkosterminaalissa.

16.00: Kun lähdin palaamaan lentoasemalta takaisin keskustaa kohden, oli Finnairin Elielinaukiolle liikennöivä bussi rikkoutunut omaan lähtölaituriinsa. Kuljettaja ja matkustajat päivystivät auton vierellä, ilmeisesti he odottelivat vara-autoa saapuvaksi. Muutama kiireisin heistä tuli minun kyytiini, mutta he joutuivat ostamaan uuden lipun, koska Finnairin bussi ja HSL:n bussit eivät noudata samaa tariffia.

17.00: Päivän viimeisellä kierroksella aloin pohtia, että onko matkustajien joukossa sellaisia, jotka ovat menossa kakkosterminaaliin, mutta poistuvat bussista jo ykkösterminaalissa, koska eivät tiedä, että matkaa voisi vielä jatkaakin. Toisaalta, jos kuljettaja kertoo, että ollaan terminaalissa numero yksi, voitaneen olettaa, että jossakin on vielä joku toinenkin terminaali.

Joka tapauksessa sillä kerralla kuulutin ensin hieman pitemmin, että saavutaan lentokentälle, ja bussi pysähdyy kummassakin kahdesta terminaalista. Sen lisäksi kuulutin vielä erikseen kummankin terminaalin pysäkit, ja kakkosterminaalilla sanoin, että nyt oltaisiin viimeisellä pysäkillä.

18.00: Viimeinen paluu Rautatientorille sujui ilman merkittäviä tapahtumia, samoin kuljettajanvaihtohenkilöautomatka takaisin varikolle.

Kategoria(t): Työnteko. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.