Kesäkäynnistyspäiviä (ja muistojeni linja-auto)

Muutaman päivän olen jälleen ollut aamukäynnistysvuorossa. Kesäaikataulujen aikaan en ole sitä hommaa ennen tehnytkään.

Kesä vaikuttaa tietenkin niin, että autojen ajoonlähtökuntoon laittamiseen ei kulu yhtä paljon aikaa kuin talvella. Akut eivät tyhjene yhtä nopeasti helteillä kuin pakkasilla, ja starttaaminen on helpompaa, kun öljy on juoksevaa eikä kylmän kangistamaa. Eikä kesällä yleensä auton ohjaamokaan ole täynnä lunta, tai lasit jäässä.

Viime talviaikataulukaudella, kun lähes jokainen auto lähti pihasta, käynnistettävät autot olivat sievästi lähtöjärjestyksessä. Työtä oli tekemässä kaksi ihmistä, ja voitiin edetä niin, että kumpikin käynnisti noin joka toisen auton. Näköyhteys toiseen säilyi, ja kummallakin oli jatkuvasti tiedossa, mitkä autot olivat jo käynnissä, ja mikä oli käynnistysvuorossa seuraavaksi.

Kesäulosajolistassa on käynnistettävä auto sieltä, toinen täältä, ja juoksemista varikon pihan eri puolille riittää. Tiimin toisesta osapuolesta ei yleensä ole havaintoa, ja radiopuhelimenkaan kautta ei oikein pysty kontrolloimaan sitä, mitkä autot on jo käsitelty. Siksipä piha onkin yleensä jaettu maantieteellisesti kahtia, ja kumpikin käynnistäjä juoksentelee omalla alueellaan sinne sun tänne.

Kesäksi, tai oikeamminkin lämpimille ilmoille, on työnjohdon taholta annettu ohje, että autot pitäisi käynnistää vasta hieman ennen lähtöä. Jokainen ylimääräinen minuutti, jonka bussi käy turhaan tyhjäkäyntiä, pilaa ilmaa ja maksaa rahaa.

Oman lisänsä kuvioon tuovat sijaiset – kuten minä – joilla toimintatavat eivät ole yhtä hyvin hanskassa kuin vakituisilla käynnistäjillä. Viimeisimpinä kahtena päivänä olen tehnyt töitä kahden eri kollegan kanssa.

Toisen työtoverin kanssa kävi niin, että taisin johdatella hänet pitämään aavistuksen verran liian pitkiä taukoja, ja jouduin sinkoilemaan pitkin pihaa aika paljon nopeammin kuin olisin tahtonut. Kun kaksi eri puolilla parkkialuetta olevaa bussia oli lähtemässä matkaan samalla minuutilla, minun oli pakko käynnistää toinen aiemmin kuin työnjohtaja on määrännyt, tai sitten en olisi ehtinyt toiselle autolle ajoissa. Joskus samalla minuutilla lähtee kolmekin autoa… Onneksi missään autossa ei ollut teknisiä ongelmia.

Toisen työtoverin kanssa kävi niin, että hänen käsityksensä hieman ennen käynnistämisestä erosi omastani niin paljon, että hän ehti käynnistämään monet minunkin piiriini kuuluneista autoista. Hänen tyylillään olisi aivan loistavasti pystynyt käynnistämään kaikki pihan autot yksinkin, vaikka teknisiä ongelmia jonkun kohdalla olisi ollutkin.

Aamukäynnistysrupeaman jälkeen lähdetään kesälläkin ajamaan linjaa, jotta työpäivään saataisiin riittävästi pituutta. Autonani tänään oli eräs ScaLa, jolla on ajettu lähes miljoona kilometriä, ja joka oli vakioautona Itäkeskuksen liityntälinjoilla menneellä vuosikymmenellä. Minäkin ajoin sillä monen monta kierrosta h97:aa, ja nyt palailin muistoissani siihen aikaan.

Silloin ennen vakioajokissani oli huomattavasti tehokkaampi hidastin kuin sisarautossa, joka sekin pyöri samalla linjalla. Tuolloin ajettiin lähes pelkästään yhtä tai kahta linjaa, joten muista saman sarjan autoista ei juurikaan ole muistoja, ja onkin ihan mahdollista, että sen toisen auton hidastin oli vain jatkuvasti rikki. Tänään ”oman autoni” hidastin oli lakannut toimimasta, mutta tein tietenkin asiasta vikailmoituksen, ja toivottavasti se saadaan vielä tämän viikon aikana pelaamaan.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.