Pyhäpäivän ra(u)haa

Tänään tein pyhäpäivän aamukäynnistystyövuoron. Se on suunniteltu siten, että käynnistäjä jää varalle, eli varikolle päivystämään, ja tarvittaessa käy vaihtamassa autoja, jos niitä menee rikki, tai menee korvaamaan toisen kuljettajan, jos sellainen menee rikki.

Aamun ensimmäisen käynnistettävän auton lipunmyyntilaite ei suostunut käynnistymään. Kello oli niin vähän, että pikkuvarikon työnjohtaja ei ollut vielä tullut omaan työvuoroonsa, enkä halunnut häiritä ison varikon työnjohtajaa pikkujutulla. Ei ollut aikaa eikä avaimia, joilla laitteen olisi vaihtanut, joten määräsin kollegani lähtemään vara-autolla, vaikkei minulla häneen nähden työnjohto-oikeutta olekaan.

Käynnistysten jälkeinen varallaolo oli tänään melkeinpä laiskottelua. Sattui taas sellainen päivä, kun liikenteessä kaikki menee omalla painollaan: kenenkään auto ei ala oikutella, ja kynnys sairastua pyhäpäivänä on korkeammalla kuin arkena pyhälisien vuoksi. Varikon ovi käy vain harvakseltaan, on hiljaista ja rauhallista. Jää aikaa lomake- ja aikatauluhyllyjen järjestelylle, ilmoitustaulujen päivättämiselle, kahvipannun pesemiselle jne. Silloin on maailmassa kaikki hyvin, kun työnjohtaja ehtii ajaa nurmikkoa tai putsata portaikkoja lumesta.

Kolikolla on toinenkin puolensa: moni kuljettaja sanoo, ettei saa aikaansa kulumaan tuollaisina päivinä. Minulla on ristikkoni.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.