Ar(k)kitehtuuria ja Lönkan lätti

Tällä viikolla olen taas ajanut enemmän shuttlea kuin linjaa.

Joskus, kun Länsiterminaalissa purkautuu joku Tallinnan-laiva, yritän kiertää aluksesta purkautuvaa autoruuhkaa Porkkalankadun, Ruoholahdenkadun ja Urho Kekkosen kadun kautta. Joskus vetää, toisinaan sitten taas ei.

Eräällä reissulla etupenkissä istui amerikkalaisia, jotka olivat kiinnostuneita arkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta. He ihastelivat ensin Crusellinsiltaa ja sen jälkeen High Tech Centeriä. Porkkalankadulle päästyämme puheenaiheeksi vaihtui kevyen liikenteen väylät.

Porkkalankadulla oli edessä liikennevalo-ohjattu kaistanvaihto. Liikennevalojen kanssa kävi onni, ja henkilöautokaistojen valot vaihtuivat punaisiksi heti, kun pääsin oman kaistani tunnistimen päälle. Sitten pystyinkin jo valo-ohjauksen rytmin tuntevana kiihdyttämään hieman kohti punaisia valoja, ja sujahdin maasillalle sutjakkaasti. Kaikki kävi nopeasti, muttei niin nopeasti, etteivätkö etupenkkiläiset olisi pysyneet kärryillä.

Matkustaja: ”Näitkö? Bussi kääntyi oikealta kaistalta vasemmalle ja sillä oli oma nuolivalo.”

Olen aina arvostanut tuota liikennejärjestelyä, ja oli mairittelevaa kuulla, että jotakuta muutakin se kiinnostaa ja innostaa.

Sen sijaan punaisia päin en kehota kenenkään kiihdyttelevän. Se näet usein johtaa punaiseen jarrutukseen ja naamaan, koska luulo ei ole tiedon väärti. Ei, vaikka sama risteysvaloistus olisi aikaisemmin toiminut satoja kertoja samalla tavalla.

Eri aikaan toisaalla:

Lönnrotinkadun matkailuliikennepysäkin merkki on asennettu jalkakäytävän reunassa olevaan betoniporsaaseen. Paikalla on myös toinen, turha, merkitön betonipossu, jonka joku voimailija tai kännikalaparvi oli kaatanut kadun puolelle. Ei tuo kellahtanut imisä henkilöautoliikennettä haitannut, mutta bussinkuljettajat se pakotti jättämään kulkuneuvonsa irti kadun laidasta. Päivän viimeisten kierrosten aikana taukoa jäi Lönnrotinkadun päähän, ja kävin nostamassa nasuparan takaisin pystyyn toisen kuljettajan kanssa. Nyt vain odotellaan ensi kevättä ja routaa, joka sen ajaisi kotiin. HKR:n (alihankkijan) autokin kelpaisi.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.