Pohjoismaiset rattimestaruuskilpailut 2014

Rattimestaruuskilpailurata. (On se siellä, vaikka näkyy vähän huonosti näin kaukaa otetussa kuvassa.)

Rattimestaruuskilpailurata. (On se siellä, vaikka näkyy vähän huonosti näin kaukaa otetussa kuvassa.)

Viikonloppuna olivat Pohjoismaiset rattimestaruuskisat. Islannin, Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan joukkueet kokoontuivat kilpailemaan taitoajossa Helsinkiin, Ruskeasuon varikolle. Suomen joukkuehan valittiin huhtikuussa.

Olin auttamassa kilpailujen järjestämisessä parhaani mukaan. Tällä kerralla talkootyönakiksi napsahti muiden maiden joukkueiden hakeminen lentokentältä torstaina ja perjantaina. Työnantajani osoitti joustavuutensa, eikä työnteko häirinnyt harrastamista, vaan sain omien, oikeiden töiden ohella rauhassa odotella tuttuja pohjoismaalaiskuljettajia ja heidän myöhästelleitä lentokoneitaan.

Lauantaina olin tietenkin mukana kilpailemassa, lähtönumerolla 5. Kilpailijoita oli 26, ja minä sijoituin 13:nneksi. Lopputuloksia katsellessa voi todeta, että mahdollisuuksia olisi ollut parempaankin, jos ensimmäisellä kierroksella tehtyjen tyhmien virheiden jälkeen olisin rauhoittanut tilanteen enkä hermostustunut ja stiplannut lisää. No, jossittelut sikseen, ja katseet kohti ensi vuoden kisoja, jotka ovat muistaakseni Tukholmassa.

Lauantai-iltana oli vielä juhlallinen illallinen. Vallilan raitiovaunuhallin ruokala oli juhlatilamme, ja pitopalvelun tuoma ruoka oli erittäin hyvää, vaikkei hienostelevaa ollutkaan. Jaksavimmat jatkoivat tietenkin jatkoille asti, mutta minä kiitin seurasta jo melko aikaisessa vaiheessa, ja lähdin nukkumaan seuraavan päivän tapahtumaa varten.

Lopuksi vielä kuvailen kilparataa ja omaa suoritustani. (Varoitus siksi, koska se ei kaikkia lukijoita kiinnosta.)

Rattimestauurkilpailuratakaavio.

Rattimestauurkilpailuratakaavio.

Radan kuvailu

Rata alkoi vanhalla tutulla lähtöruudulla, kuten aina. Ajanotto alkoi, kun auto liikahti lähtöpaikaltaan, naruista tehdyn suorakulmion oikeasta etukulmasta, ja tarkoitus oli peruuttaa auto ulos narusuorakulmion vasemmassa takakulmassa olevasta aukosta.

Toisena tehtävänä oli mölkkyviisari. Tynnyriin ruuvattua, vaakatasossa olevaa lautaa piti kääntää tietty astemäärä auton vasemmalla takakulmalla. Laudan toisessa päässä olleet kolme mölkkypalikkaa eivät saaneet kaatua tai pudota.

Seuraavaksi siirryttiin rengaspujotteluun. Kaksi kaivonkantta oli viiden metrin etäisyydellä toisistaan, ja oikean eturenkaan piti kiertää ensimmäisen kannen vasemmalta puolelta, ja oikean takarenkaan ensimmäisen kannen oikealta puolelta. Toisen kaivonkannen kohdalla oikea eturengas piti kierrättää oikealta puolelta ja takarengas vasemmalta puolelta.

Radan toisessa päässä oli kolmen tehtävän yhdistelmä. T:n muotoiseen narukarsinaan ajettiin sisään oikeasta haarasta, ja käännettiin bussi T:n varteen. Varren alapäässä oli etukosketustehtävä, jossa oli kaksi matalaa, lähekkäistä tolppaa, joista etummainen pitää kaataa ja takimmainen jättää pystyyn. Sitten peruutettiin T:n vasempaan haaraan, jossa vasemmalla takarenkaalla piti rutata kertakäyttömuki.

T:stä siirryttiin pujotteluun, jossa auto ajettiin läpi kolmesta kapeasta portista.

Radan alkupäässä oli vielä jäljellä tikkataulu, jossa etupuskurin keskikohta piti ajaa maassa olevan tikkataulun napakympin kohdalle.

Viimeisenä tehtävänä oli, kuten aina, taskuunperuutus.

Oma suoritukseni

Ensimmäinen tehtävä on vuodesta toiseen sama, joten siitä on tullut monien suorituskertojen jälkeen helpon tuntuinen. Tällä kerralla kuitenkin ajoin kertaalleen narulle.

Mölkkyviisarissa minulla kaatui ensimmäisellä kierroksella yksi palikka.

Rengaspujottelussa sain ensimmäisellä kerralla virhepisteitä, koska ajoin toisen kaivonkannen päältä. Olin bussini kanssa sen verran väärässä kulmassa, että seuraavan tehtävän tolpat olivat tiellä, enkä alkanut sitä korjaamaan, vaikka olisi kannattanut.

Toisen pään kolmen tehtävän yhdistelmä ei ollut aikaisemmilta kerroilta tuttu. Vaikka ammattikuljettajalla onkin aina jonkinlainen aavistus siitä, missä kulmassa auton pitäisi olla, että sen saisi kääntymään määrättyyn paikkaan, niin kyllä minuun edellisen tehtävän huonon suorituksen johdattelemana iski turhautuminen: eihän tästä tule mitään.

Etukosketus on minulle aina aika mahdoton tehtävä. Ensimmäisellä kierroksella yritin kuitenkin, koska ohiajetusta tehtävästä saa paljon virhepisteitä.

Mukikin jäi ensimmäisellä kierroksella ruttaamatta.

Pujottelussa se ensimmäinen kierros sitten meni lopullisesti pieleen. Aiempien tehtävien turhautuminen eskaloitui hermoiluksi, joka kasvoi sitä enemmän, mitä useampaan tolppaan osuin. Väärin arvioitu takapyörän merkki ei auttanut asiaa.

Tikkataulutehtäväkään ei ole minulle koskaan ollut suosikki, koska se menee aina täysin arpapelillä. Ei se nytkään osunut kohdalleen.

Kaiken päätteeksi taskuunperuutuksessa törmäsin aitaan, vaikka sen pitäisi olla helppo juttu, koska se on joka kerralla sama.

Ennen toista kierrosta katsoin takapyörän merkin kohdalleen, ja yritin rauhoittua ja keskittyä. Toinen yritys menikin paljon paremmin kuin ensimmäinen.

Toisella kerralla mölkkyviisarissa kaatuivat kaikki palikat, mutta onneksi vasta sen jälkeen, kun tuomari oli viheltänyt suorituksen päättymisen merkiksi.

Etukosketuksessa kaadoin saman tien kummatkin tolpat (30 virhepistettä), enkä ottanut sitä riskiä, että jättäisin kummatkin pystyyn (60 vp).

Tikkataulu oli onnekseni toisella kierroksella poistettu ohjelmasta.

Taskuparkkeerauskin meni erinomaisesti, kun suoristin auton kunnolla ennen suorituksen aloittamista. Nappisuorituksessa näyttää siltä, että takarengas on aivan varmasti menossa narun päälle, mutta jaksoin uskoa siihen, että takapyörän merkki on kohdallaan. Sellaiseen suoritukseen oli kiva lopettaa, ja tapahtumasta jäi hyvä mieli.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Pohjoismaiset rattimestaruuskilpailut 2014

  1. wjpfgfxk554 sanoo:

    Minulla on yksi kysymys, lähinnä koskee Scania Scalaa ja Volvo 8700LE. Onko noissa busseissa ja yleenskin sellainen tapa, että liikennevaloissa, pysäkeillä jne. täytyy pitää jarrua pohjassa, jotta bussi pysyy paikoillaan? Olen nimittäin huomannut, että kuski saattaa vetästä vasemmalta puolelta jonkun vivun joskus liikennevaloisas, tietääkseni se on käsijarru, jolloin se pysyy paikoillaan ilman jarrua painamistakin?

    • Rattiriemu sanoo:

      Automaattivaihteisissa busseissa on sellainen ominaisuus, että kun vaihde on kytkeytyneenä, bussi pyrkii ryömimään eteenpäin, ellei sitä pidetä jollakin jarrulla paikallaan. Tietenkin ylä- tai alamäestä bussi lähtee liukumaan ilman jarrua, vaikkei vaihde olisi päälläkään.

      Pitääkseen auton paikallaan kuljettaja voi valita kolmesta eri jarrusta:

      1) Jalkajarru (ei tarvitse painaa pohjaan, vaan kevyehkö painallus riittää).

      2) Pysäkkijarru (jotkut kutsuvat ovijarruksi), joka menee päälle, kun jokin ovi avataan. Sen saa päälle myös kojetaulussa olevasta napista tai oviviiksestä, ja uudemmissa ScaLoissa painamalla jarrupoljinta syvään.

      3) Käsijarru, joka on juuri havaitsemasi kahva kuljettajan vasemmalla puolella.

      Toivottavasti tämä selvitti asiaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.