3. matkapäivä: Chiltern Railwaysin Bubble Car

Tänäänkin matkailin Lontoon luoteispuolella, mutta poistuin lähiliikennealueelta, tai oikeastaan Transport for London -lippujen kelpoisuusalueelta. Kävin Princes Risborough’n ja Aylesburyn välisellä, yksiraiteisella sivuradalla.

image

Alkumatkan Princes Risborough’n asemalle taitoin 165-sarjan junalla. Nämä Networker Turboina tunnetut junat rakennettiin 1990-92, ja niitä on sekä kaksi- että kolmivaunuisia. Huippunopeus on noin 120 km/t, 350-hevosvoimaiset moottorit on tehnyt Perkins, ja voima välittyy Voithin vaihteiston kautta.

image

Princes Risborough’sta Aylesburyyn matkaa jatkettiin 121-sarjan moottorivaunulla. Ne on valmistettu vuonna 1960, joten ne ovat tällä hetkellä vanhinta Englannin rataverkolla liikkuvaa kalustoa. Jotta nykypäivän turvallisuusmääräykset täyttyisivät, vaunuja on modernisoitu rankalla kädellä: esimerkiksi oviin, joita on joka penkkirivin kohdalla, on asennettu keskuslukitus. Osastovaunumaisesta ovijärjestelystä huolimatta koko matkustamo on yhtä tilaa, ja vaunun läpi pääsee kulkemaan käytävää pitkin.

Aylesburyä kohti vaihtoi lisäkseni muutama muukin matkustaja, joista eräs kyseli, etten ole tainnut tuollaisella junalla ennen matkustaa, kun huomasi, että aloin ottaa kuvia kulkuneuvosta. Hän kertoi, että hänelle se on ihan tavanomaista, että joka ikinen aamu siinä vuorossa sellainen on.

Myös konduktööri oli sama kummassakin junassa, eikä vaivautunut tarkistamaan vaihtajien lippuja uudestaan.

Aylesburyssä kuvailin edestakaisin sukkuloivaa 121:tä kahdessa eri paikassa. Ensiksi olin kevyen liikenteen väylän tasoristeyksessä, mikä sekin oli ihan jännittävää, koska en ennen ole sellaista tällä saarella nähnyt enkä kokenut. Yleensä radat ovat niin vilkasliikenteisiä, että on rakennettu yli- tai alikulku. Toinen kuvauspaikka olikin juuri radan ylittävä silta.

121:n lopetettua jäin vielä odottelemaan, olisivatko virka-aikatauluissa mainitut jätejunat kulussa. Eivät olleet, mutta Networker Turboja tietenkin sujahteli ohi.

Lontooseen palatessa torkahtelin hieman. Päätäkin särki vähän, mutta lähdin silti käymään Chingfordissa. Menomatkalla oli 317-sarjan ja paluumatkalla 315-sarjan juna, jotka lähivuosien kuluessa korvataan uudemmilla. Perillä en löytänyt sopivia kuvauspaikkoja, koska Lontoosta koilliseen radat on sähköistetty yläpuolisin ajojohtimin, ja radan varsi on tolpitettu tiheästi.

En jaksanut enää lähteä muille Greater Anglian haaroille, vaan palasin joukkoliikennemuseon kautta hotellille päiväunille, jotka venähtivät iltaan.

Kategoria(t): Höyryä Cheshamissa 2014 Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.