4. matkapäivä: Englannin rautatiemuseo

Tänään kävin Englannin rautatiemuseossa, joka sijaitsee Yorkissa. Viralliselta nimeltään se on National Railway Museum, siis Kansallinen rautatiemuseo.

image

HST-veturi 43484. York.

Parin tunnin junamatkalla kulkuneuvona oli HST, eli High Speed Train, eli suurnopeusjuna.

Englannin pääratojen pikajunakalusto päätettiin 1970-luvulla uusia. Rahat olivat tiukassa, joten ratoja ei alettu sähköistää, vaan 1975-82 hankittiin dieselkäyttöisiä suurnopeusjunia.

HST:n kummassakin päässä on 43-sarjan dieselveturi, jonka etupää on aerodynaamisesti muotoiltu ja takapää tylppä. Kahden veturin välissä on Mk3-matkustajavaunuja. Alunperin oli tarkoitus, että näitä junarunkoja liikennöitäisiin moottorijunien tapaan, siis niin, ettei kokoonpano muuttuisi (ainakaan päivän mittaan), ja sitä varten niille annettiin moottorijunasarjanumerotkin (252xxx).

43:sten huippunopeus on n. 200 km/t, ja ne ovat maailman nopeimpia matkustajaliikenteen dieselvetureita. Nykyisin suurimmassa osassa on MTU:n V16-moottorit ja Brushin sähkötekniikka, joiden pitää kestää toistuvia, pitkiä kiihdytyksiä täysillä kierroksilla. Jäähdytin on valtavan kokoinen, eikä moottorin äänikään tyhjäkäynnillä vierestä kuunneltuna ole pieni.

No, eipä niitä toistuvia kiihdytyksiä minun matkallani paljon ollut, koska junalla ei ollut ainuttakaan kaupallista pysähdystä King’s Crossin ja Yorkin välillä. Muutamaan kertaan se tosin joutui lähes pysähtymään muun liikenteen vuoksi, mutta sittenkään ei V16:n ääni kantautunut suljettujen ikkunoiden läpi keskelle junaa. Kyyti sentään oli silloin tällöin huojuvaa ja heittelehtivää, eli mukavalla tavalla vauhdikkaan oloista

Maisema oli melko tylsää. Maatalousseudun läpi kuljettiin, eli peltoa ja niittyjä, lampaita ja lehmiä.

image

Yksi rautatiemuseon halleista.

Rautatiemuseo sen sijaan oli näkemisen arvoinen paikka. Kahdessa isossa hallissa ja ulkoalueella oli näytteillä vetureita rautatien alkuajoilta lähtien. Lentävälle Skotlantilaiselle ja sen esineistölle, sekä pienille esineille yleensäkin oli varattu tilaa, jopa museon korjaamotiloihin pääsi kurkistelemaan ylikulkusillalta. Käytävillä esiteltiin rautatien toimintaa, jota saattoi seurata myös livenä junienbongausterassilta, joka oli varustettu aikataulunäytöllä. Tunnit kuluivat huomaamatta.

image

Alkuaikojen Rocket-veturi, tosin replika.

image

Uudempi höyryveturi.

image

Moderni pikajunien höyryveturi muotopelteineen.

image

Sähkömoottorivaunu varhaisilta ajoilta.

image

Dieselvetureitakaan ei oltu unohdettu.

image

Oli kääntöpöytänäytöksiäkin.

Ennen paluumatkan alkua ehdin kuvailla junia Yorkin rautatieasemalla. Yllättävän paljon oli kulussa dieselkalustoa, vaikka sähköistyskin on olemassa.

Takaisin Lontooseen matkustin 180-sarjan junalla. Se on valmistettu 2000-luvun alussa, ja kulku on huomattavasti tasaisempaa kuin HST:ssä, vaikka huippunopeus on sama. Vauhti ei niin sanotusti tunnu.

WiFi sen sijaan toimii hitaasti ja varmasti, joten tämä lähtee nyt jakoon.

Kategoria(t): Höyryä Cheshamissa 2014 Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.