5. matkapäivä: 315/317

Viimeisenä matkapäivänä, ennen kuin palasin Suomeen, jatkoin siitä mihin maanantaina jaksu loppui, eli Greater Anglian liikennealueelle. Mystiset numerot otsikossa tarkoittavat kahta lähiliikennejunasarjaa.

Mikä on Overground?

Tällä hetkellä on niin, että Lontoon alueen lähijunaliikennettä hoitaa useita eri rautatieyhtiöitä. Jokaisella on omat nettisivunsa ja omat paperiaikataulunsa, mutta kokonaisuutena liikennöinti on kuitenkin National Rail -nimikkeen alla, esimerkiksi WWW:n aikatauluhauilla löytyy yhdellä kertaa kaikkien yhtiöiden aikataulut ja lippujen hinnat. Lipun ostoa varten nämä saitit, joita on useita, ohjaavat käyttäjän junayhtiön omalle sivulle. Lähijunaliikenteessä kelpaavat Suur-Lontoon alueella myös Lontoon liikennelaitoksen (Transport for London) liput.

Overgroundin 378-sarjan juna. Kenton, 1.5.2012.

Overground puolestaan on TfL:n hoitamaa lähijunaliikennettä. Sen aikataulu-, lippu- ja muut informaatioasiat hoituvat paremmin TfL:n WWW-saitin kautta, ja tietenkin junayhtiöiden liput kelpaavat soveltuvin osin Overground-junissa siinä missä Undergroundissakin. Asemien henkilökunta on TfL:n palkkalistoilla, ja junat ovat yhtenäisessä värityksessä.

Lontoon lähijunat ja Overground ovat samanlainen parivaljakko kuin Helsingin paikallisjunaliikenne ja metro.

Kun ensimmäisiä kertoja kävin Lontoossa, koko Overground-konseptia ei vielä ollut olemassakaan. Linja linjalta se on ottanut haltuunsa yksityisten rautatieyhtiöiden hoitamaa liikennettä (ja yhden metrolinjan), ja tällä hetkellä sen linjat kiertävät jo koko Lontoon. Kyseessä on siis yksi iso ympyrälinja, jolla tosin ei pysty kokonaista kierrosta matkustamaan vaihtamatta.

315-sarjan junien sisustus on todella huonossa kunnossa.

315-sarjan junien sisustus on todella huonossa kunnossa.

Laajentuminen jatkuu, ja on tehty päätös, että Overground nielaisee Greater Anglian lähijunat 31.5.2015. Ensi töikseen TfL putsaa asemat perinpohjaisesti, miehittää ne omalla henkilökunnallaan, ja asentaa omat lippuautomaattinsa. Uudet junat saadaan kesällä 2018, ja siihen asti liikennöidään rataosilla nykyisin käytössä olevilla 315- ja 317-sarjan junilla, jotka nekin syväpuhdistetaan. Underground-väreihin niitä tuskin muutetaan, vaan jatketaan nykyisellä värityksellä, ehkä Underground-tarroja lisäillen.

315- ja 317-junasarjat

315804:ssä on vielä National Express East Anglian One-brändivärityksen jäänteet. Enfield Town, 20.8.2014.

315843:ssa on vielä National Express East Anglian One-brändivärityksen jäänteet. Enfield Town, 20.8.2014.

315-sarjan junat on valmistettu 1980-81, ja ne perustuvat British Railin vuoden 1972 suunnitelmaan, jonka perusteella on rakennettu 5 junasarjaa ja yhteensä 755 junayksikköä. 315:t on peruskorjattu 2004-08, ja kun Undergroundin uudet junat saapuvat, nämä siirtynevät liikennöimään muualle Englantiin korvaten vielä vanhempia junia. Huippunopeus on n. 120 km/t.

Abellio Greater Anglia käyttää 315-sarjaa paikallisjunissa Enfield Towniin, Cheshuntiin ja Chingfordiin, sekä Shenfieldiin.

Liverpool Street, 20.8.2014.

317665:ssä on Abellio Greater Anglian yleisin (viimeisin?) ”väritys”. Liverpool Street, 20.8.2014.

317-sarjan yksiköt on rakennettu kahdessa erässä, vuosina 1981-82 ja 1985-87. Niiden huippunopeus on 160 km/t, joten niitä käytetäänkin pidemmän matkan lähijunissa Hertford Eastiin, Bishop’s Strotfordiin ja Cambridgeen.

Muutama 317:kin päätynee Overgroundin hoiviin, vaikka Overgroundin tarkoitus onkin korvata nimenomaan metromaista lähijunaliikennettä.

Nyt, kun tämä pitkä johdanto on ohi, voin siirtyä asiaan, eli siihen, miten päivä kulki.

Matkakertomus

Aamulla venytin lähtöä niin kauan, että ruuhka-aika oli ohi, koska lippujen hinnat tippuvat aamuyhdeksän jälkeen. Suurin osa Greater Anglian junista lähtee Liverpool Streetin asemalta, mutta päätin mennä Stratfordiin asti, koska sieltäkin lähtee päivällä puolen tunnin välein junia.

Stratfordissa menin Bishop’s Strotfordin junaan, jossa oli 317-sarjan yksikkö. Northumberland Parkin jälkeen ohitettiin monta pientä asemaa pysähtymättä, ja koska sekä radan että junan nopeusrajoitus on 160 km/t, niin kuljettaja antoi palaa, ja minä sain vauhdin hurmaa.

Jäin pois Cheshuntissa, ja vaihdoin vastakkaiseen suuntaan lähdössä olevaan junaan, joka oli kulkeva rinnakkaista, Seven Sistersin kautta linjattua rataa. Siellä kulkee yhteensä kahdeksan junaa tunnissa (neljä pohjoiseen, neljä etelään). Edmonton Greenissä liikenne jakautuu kahdelle haaralle, joista toinen vie Enfield Towniin ja toinen juuri Cheshuntiin. Haarojen vuoroväli on kaksinkertainen päärataan nähden, eli junia kulkee neljä tunnissa (kaksi per suunta).

Edmonton Greenissä vaihdoin jälleen suuntaa, ja kävin kurkkaamassa, miltä Enfield Townissa näyttää. Sekin oli tyypillinen pääteasema, kolme päätepuskimiin päättyvää raidetta, joka ei tarjoa kovin paljon kuvausmahdollisuuksia.

Katsoin aikataulusta, että Silver Streetillä olisi kiva kuvailla, koska siellä menisi vuorotellen ohi etelään ja pohjoiseen meneviä junia noin 7-8 minuutin välein. Kun pääsin paikalle, havaitsin asemalaiturin hyväksi paikaksi kuvailla, vaikka siellä olikin hieman rakennustyömaan aitoja. Viivyin noin tunnin.

Tarkoitus oli vielä kuvailla muutamia 317-sarjalaisia Hackney Downsissa. Aseman henkilökunta oli ystävällistä, lippuporttivahti päästi minut sisään ja ulos, koska pahviset päiväliput eivät kuulemma toimi heidän porteissaan. Myös asemapäällikkö oli ystävällinen, mutta jämpti, eikä sallinut minun kuvata asemallaan, koska sellaiset ohjeet oli omalta esimiesportaaltaan saanut. Nieskelin pettymykseni, ja palasin Liverpool Streetille nieleskelemään lounasta.

Maanalaisen C-junasarja on jo poistunut kokonaisuudessaan käytöstä, joten kaikki Hammersmith&City- ja Circle-linjan ajetaan uudella S-sarjalla. S-sarja on korvannut C:n myös District-linjalla niiltä osin, kun C:tä siellä oli käytössä. Sen sijaan District-linjan D-sarjaa on vielä käytössä, vaikka sekin on jo hupenemaan päin. D:n taru loppuu vuonna 2016, kun riittävästi S:iä on saatu käyttöön.

Matkan lentokentälle suoritinkin niin, että sain vielä matkustaa pitkän pätkän D-sarjan junalla, vaikka se merkitsi, että Piccadilly-linjan ruuhkaisessa lentokenttäjunassa jouduinkin seisomaan.

Lentokentällä olin hyvissä ajoin, ja lähtöselvitys ja turvatarkastus sujuivat sujuvasti ja ongelmitta. Lentokoneessakaan ei ollut paljon matkustajia, koska oli arki-ilta, ja arvioitu saapumisaika Helsinkiin oli puolenyön jälkeen. Sain omia koko penkkirivin itselleni, mikä oli niin mukava kokemus, että taidan tulevilla matkoillakin suosia omituisten ajankohtien lentoja.

Kapteeni mainitsi lähtökuulutuksessaan jopa kiitotien, jolta nousisimme ilmaan (27L), mikä oli ennenkuulumatonta. Nousun jälkeen kaarsimme oikean kautta reitille, ja puolipilvisestä säästä huolimatta näkymät Lontooseen olivat todella mahtavat, koska emme päässeet nousemaan suoraan reittikorkeuteen. Nekin seudut, joilla olin käynyt rautatieharrastamassa, näkyivät lintuperspektiivistä.

Lähestyminen Helsinkiin oli suoraviivainen, ja ehdin juuri ja juuri havaita lentokentän ikkunastani ennen kaartoa lyhyehkölle loppuosalle. Lasku tehtiin nähdäkseni melko pienillä laipoilla ja suurella nopeudella.

Helsinki-Vantaan kakkosterminaalin toisesta päästä matkatavarahalliin käveleminen kesti jonkin verran, vaikka passintarkstus sujuikin nopeasti automaatilla, ja laukku olikin juuri sopivasti hihnalla. En koskaan ole päässyt kirjattujen matkatavaroiden kanssa yhtä nopeasti ulos lentokentältä. Siihen oli hyvä lopettaa tämä matka ja sen kertomus.

Kategoria(t): Höyryä Cheshamissa 2014 Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.