Kaikki ennallaan

Palasin lomalta takaisin töihin, ja eihän siellä mikään ollut muuttunut.

Maanantaiaamuna kuulin radiosta tiedon, että erään reittini varren ison risteyksen liikennevalot olivat pois päältä. Kahteen kertaan jouduin sivutiellä odottelemaan, pääsisikö Helsingin pääsisääntuloväylän toiselle puolelle ilman väkipakkoa, mutta hyvinhän se kävi, kun keskustan suunnasta tuli vain yksittäisiä autoilijoita ja keskustaan tunkevaa autojonoa katkoivat muut liikennevalot.

Iltapäivällä lähdin ajamaan viimeistä lähtöäni keskustasta pahimpaan ruuhka-aikaan. Sturenkatu oli erittäin tukossa, ja myöhäänhän siinä jäätiin, peräti toistakymmentä minuuttia. Linjan toisesta päästä varikolle on ajoaikaa varattu hieman yli tarpeen, joten ylityöminuutteja ei maanantaina loppujen lopuksi kertynyt aivan mahdottomia määriä.

Tänä aamuna oli hiljainen liikenne ja löysä aikataulu. Niinkin löysä, että väliaikapisteellä piti sammuttaa auto, koska aikaa jäi yli kaksi minuuttia. Niin ne tilanteet vaihtelevat.

Matkustaja: ”Meneekö tämä bussi x:ään?”
Minä: ”Juu, menee.”
Matkustaja: ”Siis siihen y:n lähelle?”
Minä: ”Kyllä kyllä, kyytiin vaan.”
(Matkustaja ei tullut kyytiin.)

Kategoria(t): Työnteko. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.