Hidastustöyssyistä hybridibussiin

Eräänä päivänä tällä viikolla ajoin yhden rupeaman linjaa, jonka varrella on runsaasti hidastustöyssyjä. Laskeskelin, että tulin päivän aikana ajaneeksi 140 töyssyn yli.

Minun mielestäni hidastustöyssyt pitäisi poistaa bussireiteiltä, tai ainakin runkobussireiteiltä. Ne hidastavat bussien matkaa, ja sitä kautta vähentävät bussien ja ylipäänsä joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Polttoainetta kuluu turhiin kiihdytyksiin, joten ne lisäävät joukkoliikenteen kustannuksia ja lipun hintoja, ja entistä useampi matkustaja päättää tarttua oman auton rattiin. Eikä pidä unohtaa turhien kiihdytysten ilmansaasteita lisäävää vaikutustakaan.

Valitettavasti asia on niin, että hidastustöyssyjä rakennetaan, koska kuljettajat ajavat liian lujaa. Myös bussinkuljettajat… Jos jokainen ajaisi oikeaa tilannenopeutta, ei hidastustöyssyjä tarvitsisi matkaa enempää hidastamaan.

Ennen hidastustöyssyä kuljettaja joutuu muuttamaan bussin liike-energian toiseen muotoon, yleensä lämmöksi, valitsemallaan hidastimella, jarrulla, tai ihan vaan moottorijarrutuksella. Töyssyn ylityksen jälkeen menetetty liike-energia pitää palauttaa, ja se tehdään moottorin avulla tankissa olevan polttoaineen sisältämästä energiasta.

Hybridibussi vastaa tähän jarrutuksen ja kiihdytyksen ongelmaan. Hybridibussin liike-energia ei jarrutettaessa mene lämpönä taivaan tuuliin, vaan sähkönä talteen akkuihin! Osa kiihdytykseen tarvittavasta energiasta otetaankin polttoaineen sijaan takaisin käyttöön akuista – ihan kaikkea ei tietenkään saada erilaisten häviöiden takia talteen tai käytettyä uudelleen.

Hybridin idea on niin nerokas, että mielestäni ne pitäisi ottaa välittömästi käyttöön kaikessa kaupunkibussiliikenteessä. Tai jos ne nyt edes tuotaisiin tuonne töyssylinjalle, niin voisin suostua ajamaan sitä vakituisestikin, vaikkei se olekaan minun suosikkilinjani, eikä kahvipöytäpuheista päätellen monen muunkaan kuljettajan.

Se onkin sitten eri asia, että epäilen, ettei minun ajotyylini sovi hybridibussin rattiin kovin hyvin, koska hybridin akkuja ladataan jarrupolkimella, ja minä taas tykkään rullautella pitkiä matkoja polkimiin koskematta, nollakulutuksella. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, haluaisin päästä kokeilemaan hybridibussin ajoa niille linjoille, joilla niitä jo on käytössä.

Pitänee alkaa ottaa selvää, voiko pikkuvarikon kuljettaja käväistä päävarikolla tekemässä hybridityöpäivän tai pari, ennen kuin kokeilunhalu kasvaa sietämättömäksi.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.