Piilosanojen SM-kilpailut 2014

Tänään osallistuin piilosanojen suomenmestaruuskilpailuun.

Tarina alkaa oikeastaan jo 17. lokakuuta, jolloin Suomen kuvalehdessä julkaistiin alkuerätehtävä, jonka oikein täyttäneet kutsuttiin välieriin. Minäkin tehtävän täytin ja lähetin, ja se tiesi sitä, että vapaapäivää piti alkaa järjestää saman tien. Siinä vaiheessa, kun osallistujien nimet tulivat selville, ei vapaata enää olisi ehtinyt pyytää.

Aikanaan sitten välieräkutsu kolahti postiluukusta. Olin kyllä melko varma, että pääsen osallistumaan kilpailuun, mutta aina on pieni mahdollisuus, että ratkaisuun on pujahtanut huomaamatta virhe. Siinä tapauksessa olisin varmaankin osallistunut kilpailuun jonkinlaisena toimitsijana, ettei vapaapäivä olisi mennyt hukkaan.

Kilpailut pidettiin Pasilassa, Otavamedian tiloissa. Ilmoittautumisen yhteydessä sain nimilapun ja kilpailunumeron, ja sen lisäksi Otavamedian vierailijakortin, jossa ei kylläkään ollut minkäänlaisia merkintöjä, vaan se oli puhtaan valkoinen, luottokortin kokoinen lätkä. Kilpailun alkua odotellessa oli talon ala-aulassa tarjolla kahta eri ristikkolehteä, kahvittelua ja seurustelua. Enimmäkseen keskityin keskimmäiseen.

Kisasali.

Kisasali.

Kilpailunumeron perusteella siirryttiin torilta, kuten talon väki sitä tuntui kutsuvan, kilpailusalin puolelle. Tila oli melko pieni siihen nähden, että kilpailijoita oli satakunta, eikä pöytiäkään ollut siis huoneeseen mahtunut, vaan tehtävä ratkottiin kirjoitusalustan päällä.

Oma paikkani oli toisella rivillä, keskikäytävän vieressä. Sikäli se oli ihan hyvä, että edessä istuvana en joutunut katsomaan, kun nopeammin ratkoneet lähtevät kahvion puolelle, millä on psykologinen merkitys oman kilpailun kululle. Välillä näissä kisoissa tuntuu, että ensimmäiset ovat jo valmiita, ennen kuin edes saan oman paperini käännettyä. Toisaalta käytävänvieruspaikassa oli juuri se huono puoli, että jouduin väistelemään, kun nopeammin ratkoneet lähtivät kahvion puolelle.

Ratkontahetken lähestyessä, ryhmäkuvan jälkeen, esiteltiin kilpailun suojelijat, Riitta Uosukainen ja Karri Miettinen ja kerrottiin ja kerrattiin sääntöjä ja käytäntöjä. Jännitys tiivistyi tiivistymistään, mutta yritin pysytellä rauhallisena. Siirsin tuoliani vielä hieman keskemmälle käytävää saadakseni kyynärtilaa. Kirjoitusvälineet pidin vielä taskussa, etten olisi alkanut hypistelemään niitä hiestä liukkaiksi heti alkuunsa.

Ja sitten se alkoi. Sain paperin, ja juuri ennen kuin kello lähti käyntiin, tajusin että kun 26 vihjeen ja sanan selvittämiseen oli puoli tuntia aikaa, niin se merkitsi, että pitäisi keksiä noin sana minuutissa. Ympäriltä alkoi kuulua välittömästi kirjoittamista, mutta itse tavasin tapani mukaan järjestyksessä vihjeen kerrallaan läpi, enkä keksinyt yhtäkään sanaa, kunnes lopulta toiseksi tai kolmanneksi viimeinen vihje aukesi, ja sain pään auki.

Ensimmäisestä sanastani sain apukirjaimia kentän vasemmalle puolelle, jossa vietinkin sitten lähes koko ratkonta-ajan ahaa-elämyksiä kokien. Tahti kiihtyi kiihtymistään: mitä enemmän sanoja saa ratkaistua, sitä helpompaa jäljellä olevien ratkominen (yleensä) on. Kun noin seitsemän minuuttia oli jäljellä, muistin, että onhan tässä tehtävässä oikeakin puoli, ja aivoissa hautoutuneista vihjeistä sainkin yhden selville. Oikeaan alakulmaan heitin ajan vähetessä yhden arvauksen, joka ilmeisesti osui oikeaan, koska kiihtymisefekti alkoi kiihtyä oikeallakin puolella.

Viimeisen sanan keksin noin kymmenen sekuntia ennen ajan loppumista. Noin yksi kolmasosa sanoista jäi ratkaisematta, mutta silti olin tyytyväinen, miten täyden näköiseksi sain ruudukon. Huonomminkin olisi voinut mennä.

Siitäkin yllätyin, kuinka moni kilpailija ei saanutkaan tehtävää valmiiksi puolen tunnin aikana. Ei tarvinnutkaan väistellä poistujia niin paljon kuin etukäteen pelkäsin.

Ala-aula / tori / sisäpiha / atrium.

Ala-aula / tori / sisäpiha / atrium.

Sillä aikaa kun tuomaristo tarkasti tehtävät, oli aikaa jutella muiden ratkojien kanssa ratkaisuista, ja kisan suojelijoita ja ristikkomaailman julkkiksia haastateltiin lavalla. Monelle tosiaan tuntui jääneen osa sanoista auki, mutta koska ne olivat eri sanoja, niin eri ratkojilta sai kerättyä selitykset kaikkiin askarruttamaan jääneisiin vihjeisiin.

Finaali alkoi hieman myöhässä. Minulla ei sinne tietenkään ollut mitään mahdollisuuksia, joten jäin katetulle sisäpihalle ratkomaan finaalitehtävää, joka jaettiin meille välierätasolle jääneillekin. Keskenhän se oli siinä vaiheessa, kun finaali oli jo ohi, mutta jatkoin puurtamista finaalin tarkastuksen ja palkintojenjaon ajan, aina siihen asti kunnes oli aika mennä hakemaan kunniakirjani, joita jaettiin kaikille välierässä olleille. Tämän piilosanan siis sain kuin sainkin ratkaistuksi paikan päällä, ja aikaa meni noin tunti. Suomenmestari selvitti sen noin 13 minuutissa…

Lopulliset tuloksetkin olivat tulleet huomaamattani seinälle, vaikka oletin, että saisin ne myöhemmin postitse. Olin jaetulla 49. sijalla, ja kilpailijoitahan oli lopulta 104 kappaletta. Puolenvälin paremmalle puolelle selvisin, mikä on parempi tulos kuin olin uskaltanut odottaa.

Lähdin kotimatkalle tyytyväisenä ja jälleen yhtä kokemusta rikkaampana. Ensi keväänä on sitten taas kuvaristikoiden SM:n aika.

Kategoria(t): Ristikot. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.