Apuvirran etsintää

Töissä on menossa semmoinen jakso, jonka aikana keskityn vähemmän tuottavaan työhön, eli matkustajain kuljettamiseen, ja teen enemmänkin tuottavaa työtä tukevaa työtä.

Maanantaiaamuna olin pitkästä aikaa aamukäynnistysvuorossa. Edellisiltana työnjohtaja katseli sääennustetta, ja päätti aikaistaa työvuoroni alkua noin kolmella vartilla, jotta voisin olla aikaisemmin aloittavien starttaajien apuna, mikäli ilmenee pikkupakkasen aiheuttamia vaivoja, kuten jäisiä tuulilaseja ja hyytyneitä akkuja. Mitään apua ei kukaan kuitenkaan tarvinnut, joten pyörittelin peukaloitani lähes aamuviiteen asti; silloinhan liikenteeseen lähtevien autojen määrä kasvaa merkittävästi.

Oli siellä kyllä maanantaiongelmiakin, kuten eräs auto ilman virtaa, akut tyhjänä. Kutsuin huoltomiestä radiopuhelimella, mutta vastausta ei kuulunut. Aamut ovat joskus kiireisiäkin, joten ajattelin, että hän on jotakin muuta tekemässä, ja kutsuin hetken päästä uudelleen. Kun vastausta ei tälläkään kerralla kuulunut, lähetin ongelmani sokeasti, ja pian pakettiauto pyrähtikin paikalle.

(Työvuoroa lopetellessani huomasin, että äänenvoimakkuus oli säädetty aivan pienelle. Taas opin kantapään kautta yhden asian, ja lisään sen henkilökohtaiseen tarkistuslistaani.)

Huoltohenkilö alkoi etsiä paikkaa, johon kytkeä apuvirran huoltoautostaan. Useimmissa autoissa on ns. NATO-liitin, johon apuvirran kytkeminen käy helposti, mutta tästäpä ei moottoritilasta löytynyt sellaista. Ilmeisesti etumaskin sisällä olisi ollut, mutta koska autot oli pysäköity tiiviisti, ei johto riittänyt huoltoautosta perille asti. Seuraava idea oli käynnistää vastapäinen auto, ja ottaa apuvirta siitä, mutta siitä vastapäisestäkin autosta oli virta loppu. Siinä vaiheessa jätin leikin seuraamisen kesken, koska seuraavatkin autot odottivat jo käynnistäjäänsä.

Viikonlopun jälkeen usein myös lipunmyyntilaitteet vaativat pitemmän ajan käynnistyäkseen kuin muina aamuina. Osa laitteista käy radioteitse keskustelua keskusjärjestelmän kanssa, ja melkein kaikki tarkistelevat muistilokeroitaan, jotta pääsevät selvyyteen, ovatko täysissä järjissään. ”Mikä päivä? Mikä vuosi? Kuka on presidenttinä?”

Maanantain suurimman ulosajoruuhkan hellitettyä käynnistin auton, jonka Buscom ei toiminut. Se suolsi ensin pätkän INTERRORia paperille, ja näytölle ilmestyi sen jälkeen sellaisia virheilmoituksia, joista en ole koskaan kuullutkaan. Huolto toi varalaitteen, ja jäi odottelemaan, että laitetta vaihtaessa erityisen pitkältä tuntuva täysjärkisyystarkistelu menisi läpi.

Minä jatkoin urakkaani päästäkseni kylmästä viimasta ja kylmistä Wiimoista viimeinkin sisätiloihin, ja viimeisten autojen kimppuun kävellessäni huoltoauto kiisi ohitseni sinä aamuna pihalle jäävän vara-auton Buscomin kimppuun. Tarina ei kerro, kiikutettiinko Buscom viallisen paikalle, vai kiikutettiinko koko auto viallisen tilalle, mutta kahvi teki hyvää.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Apuvirran etsintää

  1. wjpfgfxk554 sanoo:

    Moi.

    Minua kiinnostaa miten linja-autojen kanssa menetellään talvella. Useinhan bussivarikoilla linja-autot säilytetään ulkona, sään armoilla. Miten kun sataa lunta ja on jäätä, miten sellainen lumi puhdistetaan ison bussin katoilta ja kyljiltä sekä ikkunoista tai miten ikkunat skrabataan? Tuulilasikin on aika iso, samoin ikkunoita löytyy erittäin paljon.

    Entä miten tämä varsinainen lämmitys onnistuu?

    • Rattiriemu sanoo:

      Kiitos kysymyksestä.

      Bussien katoilta ei yleensä putsata lunta pois, vaan se tulee sieltä alas itsekseen ajon aikana. Tämähän ei välttämättä ole liikenneturvallista, mutta tällä hetkellä asia on tosiaan niin, että lumen poistoon ei ole varattu resursseja. Bussit ovat toisaalta niin tehokkaalla käytöllä, että harvemmin bussien katoille edes suuria lumimääriä kertyy, ja pitempään seisseitä ajoneuvoja varten varattaneen enemmän aikaa, jos sakeita lumisateita on ollut.

      Bussien kyljiltäkään ei lunta aurata pois. Vielä en urani aikana ole nähnyt niin suurta lumisadetta, että bussi olisi varikolla hautautunut lumeen niin pahoin, että pitäisi alkaa lapiohommiin.

      Kuljettajalle riittää, että bussista skrabataan tuulilasi, vasen sivuikkuna, etuoven lasit, ja tarvittaessa muutama oikeanpuoleinen sivulasi, jos kuljettaja on kuollutta kulmaa tarkistavaa tyyppiä. Nykyajan matalalattaiaisessa kaupunkibussissa normaalimittainen ihminen yltää aika hyvin raaputtamaan tarvittavan korkealta, ja jos ei yllä, niin saahan skrabaan lisävartta. Vanhaan hyvään aikaan bussin keulassa oli kahva, ja siitä kiinni pitämällä saattoi nousta puskurin päälle seisomaan ja raaputtamaan.

      Suurin osa matkustamon ikkunoista putsaantuu jäästä ajon aikana, kun matkustamo lämpenee.

      Jos bussi on niin jäässä ja lumessa, että sitä on tarpeen sulatella enemmän, niin voisin veikata, että melkein miltä tahansa bussivarikolta löytyy sen verran lämmitettyä sisätilaa, että jokunen auto saadaan tarvittaessa sulamaan.

      Bussin lämmitysjärjestelmä käyttää hyödykseen moottorin hukkalämpöä. Dieselmoottori siis muuttaa polttoainetta liikkeeksi, mutta siinä sivussa prosessista vapautuu myös lämpöä. Lämpö johdetaan moottorista pois jäähdytysnesteen avulla, ja tämä sama jäähdytysneste kiertää matkustamon ja kuljettamon pattereissa ja lämpöpuhaltimissa lämmittäen sisäilmaa.

      Jos moottorista ei irtoa tarpeeksi lämpöä ajon aikana, mikä on aika tavanomaista nykyisten, hyötysuhteeltaan hyvien dieselmoottorien aikana, tai mikäli bussi on pysäköity, jäähdytysnestettä lämmitetään polttoainekäyttöisellä lisälämmittimellä. Se polttaa dieseliä pienellä liekillä, joka lämmittää jäähdytysnestettä.

      Joissakin meidän talon linja-autoissa, yleensä vanhemmissa, on kolmivaihepistoke lämmitystä varten. Koska sellaisella saa liitettyä bussin sähköverkkoon, voisin arvella, että jossakin on joku sähkölämmitin, joka lämmittää jotakin. Minun täytyisi päivittää tietojani tämän suhteen, jos satun näkemään haalaripuolen ihmisiä varikolla joskus, ja vielä muistan kysyä.

      Matkustajien sisään tullessaan tuoma lumi poistuu lattialämmityksen avulla. Arvelen, että se useimmiten toimisi sähkövastusten avulla, mutta on kai niitä jäähdytysnesteversioitakin olemassa.

      Tässä oli nyt se tieto, jonka omista aivoistani sain puristettua. Jos jäi jotakin kertomatta, niin kysy(kää) toki lisää, yritän kaivella jostakin lisätietoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.