1. matkapäivä: Müncheniin

Talviloma alkoi. Olin jo pitkään suunnitellut lähteväni Berliiniin, jossa olisin kuvannut kaupunkiliikennettä ja käynyt ajamassa raitiovaunusimulaattorilla, mutta viime hetkellä vaihdoin toiseen mielitekoon, eli 218-sarjan dieselvetureihin ja 628-sarjan dieselmoottorijuniin. Niitä kumpiakin liikkuu Südostbayernbahnilla, joten matkakohteeksi valikoitui München.

Lentoni pääsi lähtemään vähän myöhässä, perämiehen mukaan kuormauksen viivästymisen takia, ja jäänestokäsittelykin piti tehdä. Katselin lumista siipeä huolestuneena, kun lähdimme ständiltä, eli pysäköintipaikalta, ja kivi vierähti sydämeltä, kun kaarsimme jäänestokäsittelykentälle. Turha oli huoleni, sillä kyllähän turvallisuus tulee lentoliikenteessä ennen kaikkea muuta. Niinhän se nimittäin on, että jos siipeen kertyy jäätä, nostovoiman tekevä ilmavirta irtoaa siiven pinnasta, ja siipi sakkaa, eli lentokone lopettaa lentämisen, ja sitten ei ole enää kivaa.

image

Puhdas siipi. Sää oli melko pilvinen, mutta paikoitellen näkyi maatakin.

Lentokoneena oli Embraer 190, Finnairin väreissä, FlyBen operoimana. Matkanteko on tällä konetyypillä mielestäni hieman mukavampaa kuin Airbussilla tai Boeingilla, koska istumapaikkoja on neljä per rivi, eikä kuusi, ja jaloillekin tuntuu olevan enemmän tilaa. Oli ilo havaita, että Müncheniin näillä lennetään suoraan, ja se oli tärkein valintaperuste lentoja hankkiessani.

Matkalla vallitsevan vastatuulen vuoksi lentoaika piteni vielä lisää, mutta loppujen lopuksi puolen tunnin viivästyshän on mitätön.

Münchenin lentokentällä marssin tietenkin heti lippuautomaatille.Tarjolla oli kahdenlaista koko liikennealueen päivälippua, joista toinen löytyi heti ensimmäiseltä ruudulta, ja sen nimessä mainittiin lentokenttä. Suomalaisten lippuautomaattien loogisuuteen tottuneena selailin valikoita sinne tänne ja valikoin itselleni niiden syövereistä lentokentättömän version, jonka hinta ja kelpoisuus olivat samat kuin helpommin saatavilla olleenkin.

Ennen hotellille menoa matkustin päärautatieasemalle katsomaan, olisiko siellä jaossa Südostbayernbahnin aikatauluja kirjasena, mutta en löytänyt kuin taskuaikataululehtisiä, ja niitäkin vain yhdelle yhteysvälille.

Tämän seudun S-Bahn-junat ovat aivan samanlaisia kuin Stuttgartissa, joten mitään uutta ja ihmeellistä en kokenut, vaan katselin maisemia. Tulin vielä epähuomiossa valinneeksi oikean, eli väärän puolen, joten vastaantulevan liikenteenkään tarkkailu ei oikein onnistunut. Sen siitä saa, kun reissaa välillä Isossa-Britanniassa.

image

Zürichin juna oli myös saapunut kahden BR218:n voimin.

Rautatieasemalla käynti ei ollut kuitenkaan turha, koska lähdössä oli IC-juna Zürichiin, ja sen keulilla oli BR218-pariveto! Sen lähtöä odotellessa kuvasin muutakin junaliikennettä, kuten ÖBB:n Tauruksia sulosävelineen, ja Doppelstock-rungon edessä yksikerroksisen ohjausvaunun. Zürichläinen lähti, ja juuri, kun se ohitti yhden hengen kuvausrintamani, kuljettaja käänsi reilusti tehoa, minkä seurauksena pääsin nauttimaan moottorin äänimaailmasta ja dieselin katkusta. Voisin melkein väittää kuljettajan tienneen, että tuollaista arvostetaan, ja arvelen tekoa tahalliseksi, joten danke vaan, pääsin kertarysäyksellä rautatieharrastustunnelmaan, joka siihen mennessä oli tuntunut puuttuvan.

Sitten lähdin U-Bahn- eli metrokierrokselle. Varsinaisesti metrojen kuvaamiseen on varattu yksi kokonainen päivä, mutta käytin saapumispäivänkin hyödyksi yleiskatsauksenomaiseen tutustumiseen. Linjaverkosto on suurimmaksi osaksi tunneleissa, joten kuvailu on hieman hankalaa, mutta kyllä hyviäkin paikkoja löytyy. Vanhoja, 1970- ja 80-lukujen junia on vielä runsaasti liikenteessä, toivottavasti myös niissä hyvissä paikoissa.

Ruokatauon jälkeen alkoi jo hämärtää, mutta onhan kamerassani kuvanvakain. Ennen metrokierrosta olin havainnut vanhan, P-sarjan raitiovaunun ruuhkalinjalla 21. Ennakkoon en ollut osannut aavistaa, että niitä olisi vielä liikenteessä, joten yllätyin iloisesti ja lähdin matkaan.

Menomatkan matkustin vetovaunussa, jonka huippunopeus lienee kutakuinkin sama 60 km/t kuin muillakin vaunuilla. Muutamalla osuudella mentiinkin varsin reipasta vauhtia. Paluumatkan taitoin toisen raitiojunan perävaunussa, jossa vauhti ei tuntunut, tai ehkä kuljettaja oli hitaampi kuin ensimmäisessä ratikassa.

Vielä ennen hotellille paluuta kävin vielä kaivelemassa päärautatieaseman kirjakauppoja, ja löysin kuin löysinkin kunnon aikataulukirjan koko Baijerin alueen rautatieliikenteestä. Sillä on kokoa kuin puhelinluettelolla, mutta silti aion sitä kantaa mukanani muutamana matkapäivänä.

Kategoria(t): Matkakertomukset, München tammikuussa 2015 Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.