7. matkapäivä: Junailu jatkuu

Tämäkin päivä meni junilla matkustellessa. Halusin nimittäin mennä sen Mühldorfissa eilen näkemäni Silberling-junan kyytiin. Lisäksi minulle suositeltiin matkustamista paikkakunnalle nimeltä Tegernsee, joten sisällytin senkin matkaohjelmaan.

Junamatkoja kertyi kymmenen kappaletta ja kilometrejä 569 (n. 0,4 snt/km).

Bayerische Oberlandbahn

Bayerische Oberlandbahn on Veolian omistama kiskoliikennöitsijä, joka ajaa Münchenistä etelään. BOB:n kalustona on 17 Integralia ja 7 Bombardier Talentia.

image

Matkallani Tegernseehen ja takaisin käytin Integral S5D95 -moottorivaunuja. Integral Verkehrstechnik, joka ainakin minun korvaani kuulostaa hieman harvinaisemmalta valmistajalta, teki nämä junat vuonna 1998.

Yksikkö koostuu kahdesta kaksiakselisesta moottorivaunusta ja yhdestä kaksiakselisesta välivaunusta, joiden välissä roikkuu pyörättömiä matkustajaosastoja. Toisen pään moottorivaunun kummatkin akselit vetävät, toisessa päässä vain toinen akseli. Modulaarinen rakenne mahdollistaa junan pidentämisen eri käyttötarkoituksiin sopivaksi.

Huippunopeuteen 160 km/t junan kiidättävät MAN D2876 LUH -moottorit. Matkustamon puolelle mahtuu 164 istujaa, joista 12 1. luokkaan. Seisomapaikkoja on 200.

image

Kun Tegernseetä minulle suositeltiin, en ollut aivan varma, kannattaako sinne lähteä. Suosittelija oli ollut siellä höyryveturimatkailemassa, mutta hehkutti silti rataosan mäkiä ja mutkia.

Juna lähti Münchenistä kolmiosaisensa. Ensimmäinen yksikkö irrottautui Holzkirchenissä jatkaakseen Bayrischzelliin, ja loppu pantiin kahtia Schaftlachissa Lenggriesin ja Tegernseen suuntiin. Kannattaa kiinnittää huomiota laiturinäyttöihin ja muihin opasteisiin ja kuulutuksiin, ettei joudu väärään paikkaan!

Jo Holzkirchenistä alkaen ylämäki oli tuntuva, ja dieselin jyrinä ja työnteko tuntui ja kuului mainiosti, olinhan tietenkin valinnut istumapaikan moottorin kohdalta. Jyrkkä lähtökaarre Scaftlachista antoi mallia tulevasta, ja Gmundin jälkeen oli niin tiukka mutka, että voidaan melkeinpä puhua raitiotiemäisestä kaarresäteestä.

Radan varressa oli luntakin, ja maisema oli talvisempi kuin kertaakaan aikaisemmin tällä matkalla. Se oli kertakaikkiaan nautinnollinen junamatka!

image

Tegernseehen jäi aikaa katsella maisemia ja kuvata DB:n busseja. Junayhtiön bussitallithan olivat ihan rautatieaseman vieressä. Lähdössä oli juuri sopivasti komea, punainen Iveco Crossway. Punaista henkilöautoa en ostaisi, mutta tuohon tuo väri mielestäni sopii hyvin.

Meridian

Meridian on toinen Veolian rautatiebrändi, joka toimii läheisessä yhteistyössä BOB:n kanssa. Meridianin kalusto koostuu pelkästään Flirt 3:sista, jollaisella jo eilen matkustinkin.

35:stä Flirtistä 7 kappaletta on kolmivaunuisia ja 158-paikkaisia, ja 28 kpl kuusivaunuisia ja 333-paikkaisia. Mikäli käsitin oikein, niin kuusivaunuisia ajetaan jopa kolmen yksikön junina, joihin mahtuu siis tuhatkunta matkustajaa.

image

Tänään flirttailin vain ajankuluksi Holzkirchenistä Rosenheimiin ja takaisin. Holzkirchenissä oli kalustonäyttelymäisissä tunnelmissa kolmen värisiä moottorijunia.

Südostbayernbahn

Münchenin itäiseltä asemalta (München Ost) lähdin sitten sen Silberling-vaunuston kyytiin.

image

Silberlingistä olen puhunut jo jonkin toisen matkakertomuksen yhteydessä. Lyhyesti sanottuna kyseessä on erittäin merkittävä lähiliikennevaunutyyppi, jota valmistettiin 22 vuoden aikana (1958-1980) yli 5000 kappaletta. Nimityksensä se sai alumiininvärisestä olemuksestaan, joka tietenkin nyttemmin on punastunut uusimman DB-värimaailman mukaiseksi.

Silberling-vaunuilla ajetaan lähes aina ohjausvaunun kanssa, jotta pääteasemilla ei tarvitsisi vekslailla veturia vaunujonon toiseen päähän hektisen aikataulun painaessa päälle. Onpa sitäkin nähty, että junan kummassakin päässä on veturi, jolloin nopean suunnanvaihdon lisäksi saadaan lisää kiihtyvyyttäkin. Keski-Euroopassa ”omituiset” junakokoonpanot eivät ole ollenkaan omituisia.

Tänään oli niin, että ohjausvaunua ei ollut mukana, vaan junan viimeisenä oli tavallinen toisen luokan vaunu. Tuossa kyseisessä kalustokierrossa ei ilmeisesti ole kiireisiä suunnanvaihtoja, ja itse asiassa Mühldorfissa radio-ohjattu vaihtoveturi vaihtotyönjohtajaharjoittelijan ohjastamana saapuikin viemään vaunuja pois, eli sen junan tämän päivän ajot olivat siinä.

Tässä rungossa sentään olivat vielä alkuperäiset, käsin avattavat taitto-ovet. Lähdön hetkellä konduktööri sulkee ne keskitetysti hirvittävän lämpseen ja ovimekanismien kolinan saattelemana.

image

Ja penkki, modernisoitunakin, oli paras tähänastisista. Kyllä kelpasi matkustaa.

Alex

Koska oli vasta iltapäivä, päätin lähteä kysymään, kelpaako lippuni Alex-junayhtiön pikajunissa, ja kelpasihan se.

Alex käyttää junissaan vanhahkoa pikajunakalustoa, joka vastaa kutakuinkin Suomen sinisiä vaunuja. Veturit ovat kuitenkin kuin pakasta vedettyjä, ja tänään junarungossa oli yksi kaksikerrosvaunukin. Minulle tästä tulee mieleen, että varsinkin vaunuja on haalittu vähän sieltä sun täältä, ulkomaita myöten, mutta älkää nyt jääkö siihen käsitykseen, että pitäisin tätä huonona asiana.

image

Siemensin Taurus III huolehti junani liikuttelusta, ja matkustin toisen luokan hyttivaunussa. Matkustamo oli siis jaettu hytteihin, jossa kussakin oli paikat kuudelle (kolme rinnakkain), ja vaunun sivustalla kulki käytävä. Olen tottunut siihen, että tällainen luksus oli ja on varattu ensimmäisen luokan matkustajille, joten paikallisjuniin ja toiseen luokkaan rajoitetun lipun omaavana olin enemmän kuin tyytyväinen.

Kilometrien keruuta

Lopun päivän käytin lähinnä kilometrejä jahdaten, enkä niinkään katsonut sitä, minkä junayhtiön tai junan kyytiin lähdin.

image

Agilis-yhtiön junassa kalustona oli uusi 440-sähkömoottorivaunu, markkinointinimeltään Alstom Coradia Continental. Juna oli hieman myöhässä, koska Regensburgissa samaa raidetta pitkin kulki lähes vartin myöhässä ollut ICE.

image

Bayerische Regiobahnin 648-sarjalaisella (Alstom Coradia LINT) menin seuraavaksi. Se on kevytrakenteinen moottorivaunu, jota tekisi mieleni kutsua kiskobussiksi. Olihan tässä sentään bussibussin tyyliin automaattivaihteisto selvästi erottuvine vaihtokohtineen, eikä kuminauhamaista hydrauli- tai sähkövetoa, jossa moottori käy käytännössä samoilla kierroksilla koko kiihdytyksen ajan.

Paluu Müncheniin tapahtui jälleen DB:n liikennöimällä Alstom Coradia Continentalilla, kuten eilenkin, mutta eri ilmansuunnasta.

Kategoria(t): Matkakertomukset, München tammikuussa 2015 Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.