Itse itseäni sijaistaen

Viimeisenä lomapäivänä työpaikalta soitettiin, ja ensimmäinen työpäivä vaihdettiin linja-ajosta ulosajovalvonnaksi ja varallaoloksi.

Kun pääsin työpaikalle, ilmoitettiin, että minun pitäisi mennä ajamaan eräs ruuhkavuoro, johon ei ollut kuljettajaa. Kyseessä oli se sama vuoro, joka minun olisi pitänyt ajaa alunperinkin…

Vietin siis aikaa eräällä Itä-Helsingin lähijunan liityntälinjalla. Yhdellä kahden linjan pysäkillä istui henkilö katoksessa, ja hieman kauempana oli toinen, eikä kumpikaan näyttänyt merkkiä. Liekö müncheniläinen ajattelutapa jäänyt päälle, vai mikä minulle tuli, mutta päätin kuitenkin pysähtyä, ja niin vain se kauempana seissyt ihminen tuli kyytiin, ja muutama muukin juoksi jostakin näkymättömistä.

Myöhemmin olin tekemässä lähtöä aseman bussiterminaalista, mutta ketään ei näkynyt eikä kuulunut, vaikka yleensä siihen aikaan jonkin verran matkustajia kulkee. Syykin selvisi, kun kuulin, että juna oli vasta hidastamassa asemalle. Liekö müncheniläinen ajattelutapa jäänyt päälle, vai mikä minulle tuli, mutta päätin kuitenkin myöhästyttää omaa lähtöäni, ja odottaa vaihtajia, vaikka vaihdon toteutumista ei tässä kaupungissa yleensä luvatakaan.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.