Työajankuluksi oli jälleen pantu vuoroja, joissa suurin osa päivästä vietetään varikolla päivystäen. Kyseinen työpäivä kuitenkin sisältää suunnitellusti hieman linja-ajamistakin.
Ensimmäisenä päivänä kuljettaja soitti noin kahdenkymmenen minuutin matkan päästä, ettei päässyt bussillaan liikkeelle teknisen ongelman vuoksi. Minut määrättiin viemään uusi auto tilalle. Laskeskelin, että jos kaikki menisi hyvin, ehtisin takaisin varikolle, ennen kuin minun pitäisi lähteä suorittamaan päivän linjapalvelusta, mutta koska kyse oli liikuntakyvyttömästä autosta, päätin muistuttaa, että minulla oli muitakin sitoumuksia. Työnjohtaja sanoikin, että äläpä menekään, ja alkoi soitella autonvaihtotehtävää jollekulle muulle.
Toisensa päivänä linja-ajo oli jo ajettu, kun työtehtäväkseni annettiin arvokkaan löytötavaran hakeminen kymmenen minuutin matkan päästä. Ennen kuin ehdin lähteä, puhelin pirahti uudelleen, ja työnjohtaja sanoi jälleen, että äläpä menekään. Eräälle kuljettajalle oli tullut tarve päästä töistä pois kesken päivän, ja kun tieni kävi häntä paikkaamaan, niin löytötavaran nouto sai jäädä myöhemmäksi.
Lisääkin päivystyspäiviä on tulossa, mutta saapa nähdä, onko äläpä menekään -tarinoita.
