Sähköistyneitä tunnelmia ja busseja

Kun aloitin linja-autonkuljetajan urani, suurin osa pääkaupunkiseudun liikenteestä oli vielä kilpailuttamatta. Oli tietyt linjat, joita HKL oli ajanut ”aina”, ja joita HKL tulisi ajamaan ”aina”, eikä ainakaan isoja muutoksia tapahtunut. Vallalla oli ajatusmalli, että kun HKL:ään tulee töihin, niin siellä on varma työpaikka eläkeikään asti, ja minäkin aluksi omin tämän ajatustavan.

Kilpailutuskierrosten edetessä alkoi näyttää siltä, että tulevaisuuden liikennöitsijäkartta ei välttämättä olekaan samanlainen kuin nykyhetkellä. Tapahtui suuriakin muutoksia, kun yhden metroaseman syöttöliikenne vaihtui lähes kokonaan toisen firman liikennöitäväksi, ja monet linjat, joita jokin perinteinen yhtiö oli ajanut alusta alkaen, päätyivät toiselle liikennöitsijälle.

Myös liikennöitsijät alkoivat keskittyä isommiksi yksiköiksi. Perinteiset liikennöitsijäin nimet hävisivät bussien kyljistä, ja tilalle tuli isoja, kansainvälisiä jätehuoltoyhtiöitä ja sen sellaisia. Aloin ajatella, että vaikka takin ja bussin väri saattaakin vaihtua, niin työ itsessään ei häviä minnekään.

Kesällä, eli ihan kohta, Kehäradan liikenne alkaa. Vantaankosken ja Hiekkaharjun välinen rata tarjoaa yhteyden myös lentokentälle, ja sen myötä lähes koko Vantaan linjasto muuttuu. Jatkossa bussiliikenne on entistä enemmän liityntäpainotteista, eli suoraan Helsingin keskustaan ajavan bussilinjan sijaan ajetaankin rautatieasemalle, josta matkustajat jatkavat junakyydillä.

Kuljettajien kannalta linjojen lyheneminen on huono uutinen. Lyhyemmällä linjalla tarvitaan vähemmän busseja, ja niitä ajamaan tarvitaan vähemmän kuljettajia. Enää ei ole kyse siitä, että sama työ jatkuisi toisessa firmassa, vaan siitä, että tehtävä työ kertakaikkiaan lakkaa. Kuljettajia jää Kehäradan takia työttömäksi!

Omien ajatusteni kanssa jäänen kuitenkin vielä sille asteelle, että työtä riittää muodossa tai toisessa. Samaan aikaan nimittäin toisaalla uutisoidaan, että tällä alalla muhii eläkepommi, vaikka kyllähän tuossakin uutisessa Kehärata lopuksi mainitaan.

Omalla kohdallani tilanne on tällä hetkellä se, että työnantajani ajama liikenne vähenee, ja osa kuljettajista joutuu lähtemään YT-neuvottelujen seurauksena. Tällä hetkellä tiedossani on, että minun työpaikkani säilyy, ja siitä olen tyytyväinen.

Sen sijaan toisissa menossa olevissa neuvotteluissa keskustellaan myös varikkotoimintojen uudelleenjärjestelemisestä. Voi hyvinkin olla, että pikkuvarikko pienenee entisestään, ja suurin osa kuljettajista joutuu vaihtamaan asemapaikkansa isolle varikolle. Omasta kohtalosta en ole vielä tietoinen, enkä ajatuksissani vielä ole päässyt niin pitkälle, että osaisin päättää, onko isolle varikolle meneminen sittenkään niin paha asia, vaikka pikkuvarikosta onkin muodostunut vuosien varrella melkein toinen koti.

Kahvipöydässä tunnelma on ollut viime viikkoina varsin sähköistynyt, kun juorutaan lähtijöistä ja siirtyjistä. Senjasen tiedetään varmasti lähtevän, ihan itse kuulin, kun hän sen jollekulle kolmannelle kuiskasi!

Positiivisempaa sähköistymistä on tapahtumassa bussikalustossa, kun HSL ostaa sähköbusseja. Toivotan ne isosti tervetulleiksi, ja toivon vielä joku päivä ajavani bussia, joka kulkee kivihiilellä kuten höyryveturi tai tuulella kuten purjevene. (Edellinen virke ei ole kantani energiapolitiikkaan.)

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.