Pelastusharjoitus Kehäradalla

20150523_094452Hiekkaharjun ja Vantaankosken välille avataan heinäkuussa uusi rautatieyhteys, joka on nimeltään Kehärata. Rataosalla on jo liikkunut junia työ-, koeajo- ja testaustarkoituksissa, mutta tänään taisi olla ensimmäinen kerta, kun suuri yleisö pääsi mukaan. Virallisesti tämä tapahtuma kulki pelastusharjoituksen nimellä, ja kutsuttujen joukossa oli ainakin rautatieharrastajia ja HSL:n työntekijä-, ja ehkä sidosryhmiäkin.

Kehäradalla tulee kulkemaan pelkästään Sm5-junia, ja sellainen harjoitukseen osallistuvia Tikkurilassa odottikin. (Mukana olivat yksiköt 04 ja 34, jos se nyt jotakuta kiinnostaa.) Paikalla ilmoitettiin olevan noin 400 henkilöä, mikä täsmäsi ihan hyvin sen kanssa, että istumapaikat eivät täyttyneet aivan viimeistä myöten.

Tikkurilasta lähtö viivästyi muun liikenteen vuoksi, mutta matkaan päästiin. Katselin maisemia koko matkan ajan – myös Helsinki-Vantaan lentoaseman alittavassa tunnelissa. Lentoaseman asema näytti kovin puolivalmiilta, Aviapolis oli jo viimeistellymmän näköinen.

Tunnelista kohti Kivistöä noustessa juna pysähtyi jyrkkään nousuun, ja suurin osa valoista pimeni. Seurannut kuulutuskin katkesi kesken yhden sanan jälkeen, joten kenelläkään ei ollut tietoa, mitä tapahtuu. Joitakin minuutteja myöhemmin matka jatkui, mutta vaivalloisen oloisesti. Tasamaalla Flirtti pysähtyi toisen kerran, ja valot ja liikuntakyky palasivat. Matkustajat saivat tietää, että oli kokeiltu puolikuntoisen junan mäennousukykyä. (Kehäradan pituuskaltevuudethan ovat pahimmillaan 40 promillea, eli 100 metrin matkalla 4 metrin nousu tai lasku.)

Tämän jälkeen matka jatkui kääntymään Vantaankoskelle, ja näin olin tullut matkustaneeksi Kehäradan uuden osuuden päästä päähän ensimmäisten matkustajien joukossa.

20150523_121657Paluumatkalla oli sitten varsinainen pelastusharjoitus. Juna pysähtyi ennen Aviapoliksen asemaa, muttei sentään radan kaikkein syvimpään kohtaan. Hetken päästä tunnelissa alkoi leijua savua, ja seurasi kaksikielinen kuulutus, jossa annettiin pikaiset ohjeet junan evakuointiin, ja lopuksi vielä käsky evakuoitua.

Suoraan junasta ratapenkalle tiputtautuminen on oma taiteen lajinsa, mitä tällä kerralla vaikeutti se, että uusissa matalalattiajunissa ei ole minkäänlaisia portaita mitä pitkin laskutua selkä edellä, eikä kaiteita, mistä pitää kiinni. Ovetkin ovat leveätkin, eli kädensijan saa korkeintaan toisesta ovenpielestä, eikä siitäkään kunnolla. Evakuointikuulutuksessa annettiin taktiikaksi istua junan lattialle ja siitä hypätä maahan. Moni näytti jättävän istuutumisvaiheen kokonaan väliin, ja hyppäävän suoraan alas. Onneksi vastassa oli melko tasainen ratapenkan laita, joka muodostui kaapelikourun betonikannesta ja ratasepeliä pienijakoisemmasta maa-aineksesta. Pudotus oli loppujen lopuksi melko pieni, joten selvisin siitäkin nilkkaa nyrjäyttämättä.

Myös käveleminen kaapelikourua pitkin oli helppoa. Melko pian saavutin vihreän oven, jonka kautta pääsi toiseen ratatunneliin, jossa savua ei ollut. Turvallisessa tunnelissa oli sitten aikaa etsiytyä seuraavalle hätäuloskäynnille. Noin 500 metrin kävelyn aikana mietin, millaista siellä olisi rämpiä, jos olisi tositilanne. Lisäksi ehdin jo tajuta, että tuskin koskaan toiste tulen kulkemaan siellä jalkaisin, ja että olen saanut taas yhden uuden kokemuksen, jota ei kovin monella kanssaihmisellä ole.

Hauskat ajatukset jäivät taakse, kun vastassa oli Aviapoliksen aseman länsipäästä maan pinnalle johtava pystykuilu. Betonisia, jyrkähkökä portaita riitti, ja valehtelisin, jos sanoisin, että olisin ne helposti ja hengästymättä päässyt ylös. Olin erittäin iloinen, kun maan pinnalta alkoi loistaa valoa karun portaikon seiniin rääkin lopun lähenemisen merkkinä.

20150523_124743Evakuoitumisen aikana noudatin järjestäjien ohjeita, enkä siis ottanut yhtään kuvaa. Aviapoliksen laiturille pelastuttuani oli sitten aikaa kuvailla ja tutkia uutta, modernia asemaa hieman enemmän. Patonkia ja virvokkeita oli saatavana, ja niitä nauttiessa pystyi seurustelemaan tuttujen kanssa, sillä ovathan joukkoliikennealan tapahtumat ikään kuin joukkoliikenneharrastajien cocktail-kutsuja.

Päivän päätteeksi juna saapui tunnelista asemalle, ja vei osallistujat takaisin Tikkurilaan.

Kategoria(t): Joukkoliikenneharrastus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Pelastusharjoitus Kehäradalla

  1. Palokuntalainen sanoo:

    Kokonaisuudessaan pelastusharjoitus ei kuitenkaan mennyt niin kuin oli suunniteltu. Tässä uutinen pelastuslaitoksen näkökulmasta: http://pelastustieto.fi/pelastustoiminta/harjoitus-ja-koulutus/keharataharjoitus-meni-pain-seinia-monin-eri-tavoin/

    • Rattiriemu sanoo:

      Muistan toki tuonkin uutisen.

      Minun näkökulmastani evakuointi meni kuitenkin hyvin, eikä osallistujilla ollut tietääkseni tietoa siitä, että pelastuslaitos olisi halunnut olla mukana siinä. Eihän viranomaisia todellisen tulipalonkaan ollessa kyseessä jäädä odottelemaan.

      Minä kuuluin vieläpä siihen ryhmään, joka etsiytyi Aviapoliksen hätäuloskäynnin kautta maanpinnalle. En sitten tiedä, olisiko junan pituudella ollut osuutta asiaan, eli junan toinen pää olisi ollut lähempänä Kytökallion evakuointikuilua.

      Siitä en muista nähneeni uutista, onko uusia harjoituksia järjestetty. Uskon kuitenkin, että pelastuslaitos ja muut organisaatiot ovat tästä harjoituksesta saatujen tulosten perusteella muuttaneet toimintatapojaan toimivammiksi, eli harjoituksesta on kuin onkin loppujen lopuksi ollut hyötyä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.