Risteilijäkesän avaus

Kesäni on saapunut jälleen! Pari vuotta sitten jätin tilausajomaailman taakseni, ja edelleen muistelen lämmöllä kesiä, jotka sain viettää ajelemalla ympäri Etelä-Suomea, ja aivan liian monta kertaa Kotkaan. Tänäkin vuonna toukokuu luokkaretkineen tuo niin paljon ajoa tilausajoliikennöitsijöille, että kaikkiin ajoihin ei välttämättä riitä sopivaa kalustoa tai kuljettajaa.

Risteilijöitäkin alkaa piipahdella Helsingin satamiin. Resurssipulan myötä rakentuu alihankintaketju, jossa laiva tilaa kuljetuksen satamapalveluyritykseltä, joka tilaa sen liikennöitsijältä, joka tilaa sen toiselta liikennöitsijältä. Lopuksi RR. pääsee tilausajon makuun.

Haljenneen tuulilasin läpi otettu "perinteinen shuttle-kuva".

Haljenneen tuulilasin läpi otettu ”perinteinen shuttle-kuva”, eli iso vene, pienet bussit.

Tällä viikolla olen siis ollut ajamassa risteilijöiden tuomia turisteja laivalaiturin ja keskustan välillä. Vaikka autot ja kadut ovat samat kuin linjaakin ajaessa, on shuttle-kuljetus silti aivan erilaista kuin linja-ajo: Tiukkaa aikataulua ei ole, vaan ajetaan tarpeen mukaan. Lippuja ei tarvitse tarkastaa. Pysäkeille ei tarvitse pysähdellä. Reitin saa valita vapaasti. Kahvia saa juoda maksutta niin paljon kuin kehtaa.

Myös tilausajon sosiaalisuus on havaittavissa. Normaalina linja-ajopäivänä ei aamuruuhkan aikaan tarvitse puuttua oikeastaan mihinkään. Kaikki matkustajat tietävät täsmälleen, minne ovet menossa ja millä välineellä ja mihin aikaan sinne pääsevät, ja heillä on kausiliput, jotka he muistavat aina ladata etukäteen. Näissä risteilijäkuljetuksissa taas suurin osa ihmisistä kysyy jotakin. Onneksi vastaamassa on kuljettajan lisäksi muitakin henkilöitä, esimerkiksi oppaita ja lippuja myyvää henkilökuntaa. Ja lisäksi kysymyksiä on vain muutama hassu, eli lähinnä kysytään bussin aikataulua ja muutamia yleisimpiä turistikohteita.

Turisti matkustettuaan laivalta keskustaan: ”Tämä on huonoin kiertoajelu, jolla koskaan olen ollut.”

Autoruuhkaa on piisannut, mutta toivottavasti se siitä helpottaa, kun koululaiset jäävät kesälomille. Kun autojen kierrosaika venyy, ja laivalta lähtijöitä tai sinne palaavia on paljon lyhyen ajan sisällä, voi shuttleilu olla aika stressaavaakin. Onneksi tilaajalla on pitkä kokemus tällaisista kuljetuksista, ja lisäautoja osataan tarpeen mukaan värvätä vaikka puolipäiväretkiltä palaavista turistibusseista.

Myös helpompia päiviä on ollut. Sadeilmalla turistit jäävät laivaan, ja sukkulabussikuskit yrittävät saada aikansa kulumaan, kuka mitenkin.

Ei vesialus, ei ilma-alus, ei avaruusalus.

Ei vesialus, ei ilma-alus, ei avaruusalus, vaan… Niin, mikä?

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.