Höyryvetureita Itä-Suomessa, 2. osa

Perjantaina brittiharrastajien junamatkailu jatkui (kirjaimellisesti) hiljalleen kohti Etelä-Suomea. Matkaa taitettiin Joensuusta Kouvolaan Hr1:n vetämänä.

Hr1 vetää museojunaa Siikamäen ohi. 10.7.2015.

Hr1 vetää museojunaa Siikamäen ohi. 10.7.2015.

Odottelin junaa Joensuun lentoaseman tienoilla, eikä mitään alkanut kuulua. Kärsivällisyys palkittiin, ja saapui se sieltä kuitenkin, noin vartin verran aikataulusta jäljessä. Joensuun länsipuolella valtatie 17 kulkee radan vierellä, joten lähdin ajelemaan veturin rinnalla kartturin kuvatessa. Tätä helpotti se, että museoliikenteen suurin sallittu nopeus on 70 km/h (poikkeusluvalla Sn voidaan nostaa 80 km/h:iin), eikä juna juuri sen nopeammin ajellutkaan. Ukko-Pekan oikea huippunopeus on 110 km/h, ja sillä vauhdilla seuraaminen ja vierellä ajaminen olisi jäänyt haaveeksi.

Sitten käännyin kohti Varkautta, VT 23:lle. Rata kulkee Varkauteen hieman pitempää reittiä, joten kovinkaan suurta kiirettä ei ollut, ja matkalla saatiin tietoa, että myöhästyminen olisi kasvanut, ja että Huutokoskelle suunniteltu junakohtaus matkustajajunan H721 kanssa olisi siirretty Varkauteen. Varkaudessa jäi jopa aikaa etsiskellä sopivaa kuvauspaikkaa, ja sellainen löytyi Joutlahdentien varrelta. H721 saapui, mutta museojunasta ei näkynyt eikä kuulunut merkkiäkään. Usko meinasi jo loppua, mutta kyllähän se sieltä aikanaan tuli, lähes tunnin myöhässä.

Junan kulku osoittautui niin hitaaksi, että helposti ehdin tasapainoilla Siikamäelläkin korkeamman kuvauspaikan puupinon päältä, jotta radanvarren pusikot eivät olisi ihan yhtä pahasti edessä.

Ukko-Pekan vesitystä Pieksämäellä. 10.7.2015.

Ukko-Pekan vesitystä Pieksämäellä. 10.7.2015.

Pieksämäellä vielä kävimme toteamassa veturin vesityksen. Sen jälkeen päätin etupenkkiläisen kanssa ajella takaisin kotiin päin junaa seuraamatta. Se joutuisi pysähtelemään junakohtausten takia ja päästääkseen toisia junia ohi, eli avoimissa junaliikenteen kulkutiedoissa olleesta aikataulusta ei olisi juurikaan ollut hyötyä. Olisi ollut puhdasta arvailua, missä juna on menossa milloinkin. Tämä ei kuitenkaan haitannut, koska junan aikataulu Pieksämäeltä etelään oli kovin nopeaksi laadittu, ja seuraaminen olisi ollut muutenkin hankalaa, varsinkin Mikkelin eteläpuolella, jossa isoja valtateitä ei rautatien lähistöllä ole.

Kotona tarkistin vielä tilanteen. Juna oli saapunut Kouvolaan yli neljä tuntia myöhässä. Kyllä junat.dy.fi/liikenne on mainio WWW-palvelu.

Koin kahden päivän rautatieharrastusretken onnistuneen. Torstaina sain enemmän aikaan kuin perjantaina, mutta varsinaisen junien kuvaamisen lisäksi pääsin ajelemaan seuduilla, joilla en ole aiemmin kovin paljon liikuskellut. Aion mennä toistekin Itä-Suomeen.

Kategoria(t): Joukkoliikenneharrastus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.