Lentokentän vanhus

Töihin palattuani pääsin erinäisten ajojärjestelyjen jälkeen ajamaan myös lentokenttälinjoja. Iltavuoro oli alkamassa, mutta en ollut saanut ennalta tietooni, millä autolla tulisin illan sahaamaan, koska kello oli niin paljon, että pikkuvarikon työnjohto ei ollut enää paikalla. Hymy nousi naamalleni, kun kulman takaa kaarsi vanha kunnon Scania / Ikarus.

HelB 57: RIZ-613, Scania L94 / Ikarus E94, vm. 2000, ex. STA 161. Teletie, Vantaa, 17.7.2015.

HelB 57: RIZ-613, Scania L94 / Ikarus E94, vm. 2000, ex. STA 161. Teletie, Vantaa, 17.7.2015.

(Totta puhuen kello ei itse asiassa ollut kovinkaan paljon, mutta pikkuvarikko on kesäksi pienentynyt entisestäänkin, myös työnjohtohenkilöstömäärän suhteen. Se olisi oikeastaan oman kirjoituksensa aihe.)

Perusajettavuudeltaan Scania oli ihan hyvä. Kulku oli vakaata ja tasaista, aivan kuin olisi junaa ajanut, ja kiihtyvyyskin oli hyvä. Jarrut eivät puoltaneet mihinkään ja pehmeät pysähdykset täsmälleen kyytiin pyrkivän matkustajan kohdalle oli helppo tehdä. Myös ovien nopea toiminta sujuvoitti pysäkkikäyntejä, mutta silti ovijarru oli tukena ja turvana. Hidastinkin hidasti, vaikkei tosin yhtä tehokkaasti kuin uudemmissa autoissa. Siltä osin se oli täyden kympin auto.

Arvosanaa kuitenkin alentavat hieman pikkuviat, joita tämänikäisessä autossa väistämättä on. Niistä huolimatta tällä yksilöllä oli ihan kiva tehdä töitä, varsinkin, kun samalla autolla sai jatkaa ruokatauon jälkeenkin.

Pikkuvioista suurimpana oli, ettei telinkeventimen jalkapoljin toiminut. Kyseessähän on kolmiakselinen bussi, jonka takimmaiset pyörät eivät käänny, joten esimerkiksi jyrkissä käännöksissä niiden päältä otetaan paino pois, minkä seurauksena ketteryys paranee ja renkaiden ja muidenkin osien kuluminen vähenee. Käsipainikkeella tämänkin toiminnon käyttäminen toki onnistui, mutta nappia pitää painaa jatkuvasti, ja risteyksissä kääntyessä käsillä olisi muutakin tekemistä, kuten esimerkiksi pyörittää rattia, näyttää vilkkua, säätää pyyhkimiä ja lämmityslaitetta, rahastaa matkustajia, morjenstaa vastaantulijaa ja raapia päätä, että mihinkäs suuntaan sitä taas pitikään kääntyä.

Aika merkittävä vika oli myös se, että kuulutuslaittesta ei kuulunut pihaustakaan. Erityisesti lentokenttälinjoilla toivoisin sen toimivan.

Ja sitten alkoi sataa. Ukkoskuuro oli niin rankka, että pystyn melkoisella varmuudella sanomaan, että bussin sisällä satoi vähemmän kuin ulkona. Onneksi kastunut kojelauta kuivui moottoritiellä, kun myös osa ajoviimasta puhalsi sisään suhisten ja suorastaan vihellellen.

Jos joku ihmettelee sitä, miksi näin vanhalla autolla keskellä kesääkin ajellaan, niin ratkaisu saattaa piillä matkalaukkutelineessä. Mieluummin lentokenttälinjalla ajelutetaan matkalaukkutelineellistä vanhaa autoa kuin uutta telineetöntä. Nytkin, vaikka teline oli, käytävät tuppasivat tukkeutumaan matkalaukuista, ja telineettömissä autoissa ilmiö on kahta kauheampi. Koko matkustajakapasiteettia ei voi käyttää hyödyksi, kun käytävällä ei mahdu seisomaan.

Jos joku ihmettelee sitä, miksi sanon tätä autoa vanhaksi, niin se näkökanta tulee HSL:n, eli liikenteen tilaajan vaatimuksista. Noin 15-16 vuotta vanhempaa autoa ei saa käyttää, ja vuosimallin 2000 edustajana tämä auto alkaa olla eläkeiässä, vaikka tekniikan puolesta auton elinkaari voisikin vielä jatkua useiden vuosien ajan.

 

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.