Pohjoismaiset Rattimestaruuskisat 2015, 3. päivä

Kerron eilisestä Rattimestaruuskisatapahtumasta vielä jonkin verran, koska illanvieton jälkeen olin varsin väsynyt, ja unohtelin muutamia asioita.

Ensinnäkin unohdin esitellä kokonaan kilpailuissa käytetyn auton. Tällä kerralla ajettiin Solaris Urbino 12 -busseilla.

Unibuss 1723 ja 1701: CF 51041 ja CF 51019, Solaris Urbino 12LE, vm. 2009. Lillestrøm, Norja, 8.8.2015.

Unibuss 1723 ja 1701: CF 51041 ja CF 51019, Solaris Urbino 12LE, vm. 2009. Lillestrøm, Norja, 8.8.2015.

Rattimestaruuskilpailuja ajatellen hyvää näissä autoissa oli ketteryys, mutta se tietenkin oli otettu huomioon myös radan suunnittelussa. Vaihteistona käytetään Voithia, jolla peruuttaminen on varsin mielenkiintoinen elämys, vaikka vanhojen hyvien aikojen vuorottaisia matelu- ja ryntäämisominaisuuksia onkin saatu kuriin. Jarrujen ja kaasun käyttö poikkeaa ajotaitokisoissa varsin paljon normaalista ajamisesta, joten niistä en sano tässä yhteydessä oikeastaan mitään, paitsi ehkä sen, että varsinkin jarrujen toiminta erosi kilpailuautosta toiseen. Ohjaus on hidas, joten rattia sai pyörittää monen monta kierrosta laidasta toiseen.

Solariksen ohjaamo.

Solariksen ohjaamo.

Ohjaamo on sellaista mallia, jossa koko kojetaulu liikkuu ratin säätämisen kanssa. Säätö tapahtuu jalkapolkimella, mutta rattia säätääkseen takaoven pitää olla auki – paikalliset kuljettajat kertoivat ihmetelleensä puolalaista mielenlaatua, enkä minäkään siitä tässä lyhyessä tutustumisessa päässyt perille. Ohjaamo tuntui hieman ahtaalta, koska penkin säädöt loppuivat kesken, mutta toisaalta nappuloita ei ole kovin paljon. Silti moni yritti sulkea etuovea noista oikean laidan pyöreistä napeista, minäkin, vaikka ovinapit ovat vasemmalla.

Minä söin päivällä makkaralounasta vähän etuajassa, joten varsinaisen ruokatauon ajan kiersin kentällä hypistelemässä muitakin busseja. Solariksia on myös 15-metrisinä telibusseina ja 18-metrisinä nivelbusseina, ja niiden lisäksi Volvo 8700:sia. Näkyipä pihalla muutama 2014-mallinenkin Volvo 8900, sekä Vest-korisia Volvoja.

Rahastuskone oli melko isokokoinen, ja radiopuhelin oli perinteistä mallia, eikä matkapuhelin(mainen) kuten meillä. Matkustajainformaatiojärjestelmää ohjattiin isohkolla kosketusnäytöllä. (Mihinkään en tunnusta koskeneeni näppäintuntuman kokeilua enempää. Sitä paitsi en tiennyt yhtään paikallista vuoronumeroa.) Tunnelmoin, miltä tuntuisi ajaa Lillestrømissä oikeasti bussia.

Päivän aikana kerkesin myös kuljettajien taukotilaan, jossa selailin muutamia sikäläisiä ajosarjoja. Eivät ne oikeastaan sisällöltään eronneet esimerkiksi oman firmani ajoista mitenkään, esimerkiksi eräässä ruuhkapäivässä kuljettaja ajoi aamulla puolitoista kierrosta Lillestrømin ja Oslon välillä, ja iltapäivällä kaksi kierrosta, joista yhden sivun tyhjänä.

Taukotilassa oli havaittavissa sekin, että myös sieltä tuppaa häviämään astioita, kuten HSL-alueenkin taukotiloista, ja printatussa A4-heippalapussa tehostevärinä käytettiin punaista… Yhdestä huoneesta kuului tilityskoneen surinoita ja kolikon kolinaa… Talon toisessa päässä ajomestari järjesteli liikennettä, ja niin vain kuljettaja lähti vuorokirjan kanssa keikalle kuin myrkyn nielleenä (ei ilmeisesti ollut lempilinjaa)… Vaikka olen kuvitellut, että eri maissa bussin ajaminen olisi kovin erilaista, niin kyllä se kuitenkin vaikuttaa olevan ihan samanlaista.

Päivän parhaita hetkiä oli, kun kilpailut järjestänyt taho pyysi apua autojen siirtämisessä paikoilleen. Niitähän oli aamulla siirretty pois radan tieltä. Siirretyt autot olivat korjaamorakennuksen toisella puolella, eri pihalla, ja sieltä varikolle päästäkseen piti ajaa pieni pätkä katuverkossa. Nyt olen siis ajanut norjalaista bussia ihan oikean norjalaisen liikenteen keskellä.

Unibuss 1534: CF 48348, Volvo 8700, vm. 2009. Lillestrøm, Norja, 9.8.2015.

Unibuss 1534: CF 48348, Volvo 8700, vm. 2009. Lillestrøm, Norja, 9.8.2015.

Volvo 8700:lla oli järjestetty kilpailujoukkueiden kuljetukset Gardermoenin lentokentälle ja illanviettoon. Ne ovat selvästi seutuautoja: Lattia on korkealla, tavaratilaa on jonkin verran, ja joka paikalla on turvavyö ja lukuvalo. Ainut, mitä ihmettelin, oli se, ettei hattuhyllyjä ole. Mikäli käsitin oikein, niin osa autoista on I-Shift-vaihteistolla ja osa Voithilla. Juuri tällaisilla autoilla Korson ja Rinnekodinkin tasalle minun mielestäni pitäisi ajaa.

Kuvassa ollaan jo tänä aamuna lähdössä kotia kohti. Tällä kerralla käytin lähtöselvitysautomaattia, ja valitsin itse istumapaikkani Boeing 717:n takaosasta, vaikka valinnanvaraa ei paljon ollutkaan. Päädyinkin sellaiselle riville, jossa oli yksi tyhjä paikka ja tilaa levittäytyä. Lyhyellä lentomatkalla ei paljon ihmeitä tapahtunut, mitä nyt lähestymisen loppuosassa oli pientä heittoisuutta ilmassa. Ja onnistuin bongaamaan lentokentän koneen ikkunasta.

Kategoria(t): Matkakertomukset, PM-rattimestaruus 2015 Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.