Sisäänajovalvontaa

Niihin aikoihin, kun puhuttiin eläkeiän nostamisesta, kahvipöydässä revittiin huumoria sisäänajovalvonnan aloittamisesta.

Sisäänajovalvonta olisi sellaista, että pidettäisiin silmällä sitä, että kaikki kuljettajat palaavat vuorojensa päätteeksi varikolle. Jos jotakuta ei kuuluisi määräaikaan mennessä, voitaisiin lähettää etsintäpartio selvittämään, mihin ko. henkilö on ”tuupertunut”.

Mustaa huumoria viljelemättä voisi ajatella sisäänajovalvonnan olevan sellaista työtä kuin mitä tein aikoinaan pikkuvarikolla illan varamiehenä. Muistan eräänkin iltavaravuoron, jossa oli paljon tekemistä, enkä paljon ristikkoa ehtinyt ratkoa.

Joissakin automalleissa on kaupunkiliikenteessä varsin tarpeettomat lisäkaukovalotkin. Bussibongarit ovat jo tunnistaneet automallin ja liikennöitsijän. :) 11.11.2015.

Joissakin kaupunkiliikenteen busseissa on lisäkaukovalotkin. Joukkoliikenneharrastajat ovat jo tunnistaneet automallin ja liikennöitsijän. 🙂 11.11.2015.

Illan kääntyessä yöksi varikolle alkoi palailla metron liityntäliikenteen lopettaneita busseja. Niistä yhden kuljettaja ilmoitti, että hänen autostaan oli vasen etuvalo palanut. Sen sijaan, että hän olisi kirjoittanut siitä vikailmoituksen, hän pyysikin minua vaihtamaan sen, koska miksi lykätä pikkuvian korjaamista, kun kerran paikalla on osaava henkilö. Ainut ongelma vaan oli, että en siinä vaiheessa ollut kovin paljon korjaamon töitä tehnyt, joten oikeiden osien ja työkalujen etsiminen kesti jonkin aikaa, ja rutiinin puuttuminenkin pidensi suoritusaikaa. Homman valmistuttua olin tyytyväinen itseeni: onnistuin!

Muut työtehtävät olivatkin minulle tutumpia. Rautatientorin ja Itä-Helsingin välisten yövaunujen lopetellessa eräs kuljettaja kertoi, että hänen autoonsa oli sammunut joku. Ovi oli kuulemma jätetty auki, jotta ”uni”keko herättyään pääsisi ulos. Varikko on kuitenkin tottumattomalle riskialtis ja vaarallinen paikka liikkua, joten päätin käydä herättämässä henkilön ja saattamassa hänet turvallisesti matkoihinsa. Menin bussiin, sytytin valoja, jottei kohdehenkilö kompastuisi, ja avasin kaikki ovet, lähinnä sen takia, että pääsisin helpommin pakoon, jos herätettävä osoittautuisi väkivaltaiseksi. Ja sitten vain aloin käynnistellä. Puhutteluun kohde ei vastannut, mutta muutaman ravistuksen jälkeen alkoi jo tapahtua. Vielä meni hetki, ennen kuin tilanne valkeni hänelle, ja sen jälkeen hänen omat jalkansa kantoivatkin vaivattomasti ulos varikolta.

Yksi monista ison varikon pysäköintirivistöistä. Helsinki, 12.11.2015 (aikaisin aamuyöllä).

Kaksi ison varikon monista pysäköintiriveistä. Helsinki, 12.11.2015 (puoli kolmen aikaan aamuyöllä).

Olin jo lähdössä kotiin päin, kun illan viimeinen sisäänajo parkkeerasi taukotilan eteen. Kuljettaja valitti, ettei hän ollut saanut mahtumaan bussia ruutuun, koska viereiset autot oli pysäköity vinoon. Huokaisin syvään, kouraisin mukaani ylityötunti-ilmoituslomakkeita, ja lähdin pelaamaan bussi-Tetristä. Osoittautui, että muita autoja ei tarvinnut siirtää, eikä peilejäkään tarvinnut kääntää sivuun, vaan bussi mahtui paikalleen, vaivalloisesti tosin. Pysäköintipaikat on onneksi hammastettu niin, että minun bussini etuovi tuli oikealla puolella olleen bussin etuikkunan etupuolelle, joten pääsin autosta vielä poiskin – bussien väliin jäi noin 20-30 senttiä.

Tämä pitkään luonnoskansiossa maannut teksti tuli mieleeni, kun olisin tarvinnut keskiviikkoyönä ”sisäänajovalvojaa”. Vein bussini varikolle, mutta sen pysäköintipaikalla oli jo toinen auto. En halunnut kierrättää vahinkoa, joten päätin siirtää toisen bussin sille kuuluvaan parkkiruutuun, vaikka sen vieressä olisi omalle bussilleni ollut vapaa tila. Onneksi sen väärällä paikalla olleen auton oikea sijainti oli siinä viereisessä vapaassa ruudussa, eikä enempää autoja tarvinnut siirrellä.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Sisäänajovalvontaa

  1. Valtteri sanoo:

    Milloin tuo sammuneen matkustajan herättely tapahtui suunnilleen?

    • Rattiriemu sanoo:

      Kellonajan puolesta se oli noin kahden aikaan ja kevättä tai kesää se on ollut, kun kerran kyse on varamiehen iltavuorosta, joita tein pikkuvarikolla. (Siirto isolle varikolle tapahtui elokuussa.)

      Kellonaika oli sellainen, että varikon liepeillä ei enää kulkenut busseja. Kun nyt mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin, tulee mieleen, että olisin voinut kysyä, minne henkilö oli menossa, ja jos matka olisi ollut kovin pitkä, olisin voinut tarjoutua kutsumaan taksin, miekoilla tai ilman. Hänen kuntonsa oli kuitenkin sellainen, etten uskonut hänen väsähtävän uudelleen, ja luulenpa, että hän pääsi ongelmitta muutaman kilometrin päässä olevalle taksitolpalle tai odottaamaan aamun ensimmäistä bussia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.