Lättähatulla Siuntioon

Sunnuntaina Porvoon museorautatieyhdistys (PMR) ajoi Dm7-moottorivaunuilla junan Helsingistä Siuntioon ja takaisin. Olin mukana matkassa matkustajana.

IC956 ohittaa Siuntion vauhdilla ohjausvaunu edellä. MUS1912 odottelee lähtöaikaansa sivuraiteella.

IC956 ohittaa Siuntion vauhdilla ohjausvaunu edellä. MUS1912 odottelee pop-up-kahvilaan piipahtaneita matkustajiaan sivuraiteella. Siuntio, 22.11.2015.

Junan esittely

Lättähatut olivat VR:n henkilöliikenteessä erittäin yleisiä. Niillä alettiin liikennöidä 1950-luvun puolenvälin paikkeilla, ja laajimmillaan Lättäliikenne oli 1960-luvun puolessavälissä. Viimeiset viralliset Lättävuorot ajettiin vuonna 1988, minkä jälkeen niitä on nähty vain museoliikenteessä.

Lättähattujunat koostuivat ja koostuvat yleensä monentyyppisistä vaunuista. Eniten oli tietenkin Dm7-moottorivaunuja, jossa D tarkoittaa dieselkäyttöisyyttä ja m moottorivaunua. 7 on vain juokseva numero. Moottorivaunu on taas nimensä mukaisesti vaunu, jossa on moottori, eli se pystyy liikkumaan ilman veturin apua, ja jopa vetämään muita vaunuja. Moottorivaunun ja veturin erona on, että moottorivaunussa on myös matkustamo, kun taas veturissa kaikki tila on varattu liikkumiseen tarvittavalle tekniikalle.

Toinen runsaslukuinen Lättähattujen vaunujen tyyppi oli EFiab, jossa on kyse ihan tavallisesta vaunusta. E-kirjain merkitsee toisen luokan matkustajaosastoa ja F konduktöörin osastoa, eli tässä tapauksessa puolet vaunusta on varattu matkustajille ja puolet matkatavaralle. Pienistä kirjaimista i tarkoittaa avo-osastoa, eli matkustamoa ei ole jaettu hytteihin, ja ab erottelee Dm7:n liitevaunun muista EFi-tyyppisistä vaunuista.

Mikäli Lättähatut kiinnostavat, niin suosittelen kirjaa Lättähattu: kiskoauton tarina, jonka on kustantanut Kustantaja Laaksonen. Se on julkaistu jo 2005, ja vaikuttaa aika monesta paikasta loppuunmyydyltä, mutta ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy seitsemisen kappaletta lainattavaksi.

PMR:n junan kokoonpano Helsingistä Siuntioon oli:

  • Dm7 n:o 4163 vuodelta 1960
  • EFiab n:o 11592, v. 1959
  • Dm7 n:o 4211, v. 1962
  • Dm7 n:o 4207, v. 1962

Siuntiosta Helsinkiin ajettiin tietenkin päinvastaisessa järjestyksessä.

Matkan kulku

Juna nytkähti Helsingistä liikkeelle melko tarkalleen aikataulun mukaan, eikä kovin monta minuuttia oltu jäljessä missään vaiheessa. Dieselin omalla tavallaan tunnelmallinen katku täytti päärautatieaseman katoksen, kun kuljettaja kiihdytti Lättärungon vauhtiin.

Tämän matkan omalaatuisuus olivat pysähdyspaikat. En muista, koska olen viimeksi ollut junassa, joka ohittaa Pasilan. Tarkemmin kun ajattelen, niin en varmaankaan ole koskaan ollut sellaisessa junassa. Lyhyet seisahdukset olivat Kilossa, Kerassa ja Koivuhovissa.

Kauklahdessa juna kiemurteli sivuraiteelle päästääkseen IC951:n hujauttamaan ohitse. Kameraa en ollut siinä vaiheessa vielä kaivanut esille, mutta uskaltauduin kuitenkin moottorivaunun lämmöstä laiturille toteamaan tilanteen.

Matkaa jatkettiin, ja pysähdyttiin Mankissa ja Luomassa. Nehän ovat lakkautusuhan alla olevia seisakkeita, ja varsinkin Mankin miljöön puulaitureineen olen päättänyt joku kaunis päivä käydä ikuistamassa.

PMR:n junan pääteasemana oli Siuntio. Liikenneministeriö on päättänyt lakkauttaa Y-junat, joten Siuntioon ei enää pääse junalla maaliskuusta 2016 alkaen. HSL on kuitenkin aloittanut neuvottelut korvaavan liikenteen järjestämisestä, eli tilanne saattaa vielä pelastua. Siuntion kanssa samassa veneessä on Inkoo, jossa matkustajamäärät ovat olleet vähäisempiä. Sinne ei ole suunnitteilla korvaavaa liikennettä.

Siuntiossa kävin aseman pihalla, jonne paikalliset lapset olivat järjestäneet pop-up-kahvilaan virvokkeita ja leivonnaisia sekä pupujen rapsutusta. Kahvittelun jälkeen oli aikaa käydä räpsäisemässä oheinen kuva IC:n ohituksesta.

Paluumatkalla matkustin EFiab:in eteisessä, jossa on paikkoja kymmenelle hengelle. Lättähatun päädyn pyöreät muodot tekevät eteisestä melkein näköalavaunun kaltaisen elämyksen, ja liitevaunussa siitä nauttiminen käy helposti. Hieman viileämpää siellä oli kuin moottorivaunussa, ja vilua lisäsi avoimista ovista käynyt veto, mutta onneksi oli lämpimästi päällä.

Paluumatkalla juna täyttyi pysähdys pysähdykseltä, ja loppujen lopuksi se tuli melko täyteen. Paluumatkan pysähdykset tehtiin Kirkkonummella, Masalassa, Kauklahdessa, Tuomarilassa ja Kauniaisissa.

Helsinkiin saavuttiin noin minuutin verran etuajassa. Koko retken ajan aikataulu oli pitänyt, ja muutenkin järjestelyt olivat hyvin onnistuneita. Kiitänkin näin lopuksi Porvoon museorautatieyhdistystä ja etenkin sen jäseniä ja talkoolaisia, että jaksatte järjestää junailuja. Näemme varmasti Porvoon radalla ensi kesänä.

Kategoria(t): Joukkoliikenneharrastus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Lättähatulla Siuntioon

  1. Paluuviite: Porhan Lättäretki Nurmekseen, 1. päivä | Rattiriemua

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.