Huviretki Helsingistä Kotkaan ja takaisin

Perjantaina lähdin käväisemään Kotkassa ihan huvin vuoksi. Ulkomailla käydessäni eri kulkuneuvoilla matkustaminen on iso osa harrastamista, mutta täällä Suomessa se on jäänyt vähemmälle huomiolle, koska autoilu radan varteen tuntuu paljon helpommalta.

Olin hyvissä ajoin Helsingissä tarkkailemassa tilannetta. Siirtoajona oli raiteelle 11 saapunut kuuden Sm-yksikön letka, jota alettiin pilkkoa Rantaradan suuntaan lähteviksi lähijuniksi. Tuollaisella pötköllä on pituutta yli 300 metriä! Joukossa oli myös kaksi Sm1-yksikköä, joita on tällä hetkellä jäljellä alle kymmenen kappaletta.

Sr2 3214 Hki

Sr2 3214 lähdössä vetämään Z-junaa H231 Helsingistä Kouvolaan. 12.2.2016.

Omakin Z-junanikin lipui ennen pitkää laituriin. Sen vetäjänä oli Sr2-veturi 3214, ja perässä seitsemän lähiliikenteen teräskorista Eil(f)-vaunua (25039, 25019, 25026, 25205, 25002, 25046 ja 25013). Kaihoisasti katselin viereisessä laiturissa ollutta Riihimäen ”eilistä junaa”, jonka veturina oli perinteisempi Sr1.

Asettauduin junaan, jonka numero oli H231. Se kulki Helsingistä Lahteen Z-junan tunnuksin ja pysähtyi samoilla asemilla kuin Z:kin. Junan etupäässä oli Pasilan jälkeen noin puolet paikoista käytössä, ja kuten arvata saattaa, työmatkalaiset jäivät suurimmaksi osaksi ennen Lahtea pois. Tikkurilassa ja Keravalla havaitsin kaksi Sm1:stä lisää, ja osuipa silmien eteen ainoa vihreäksi maalattu Sm2:kin. Ne olivat niin nopeita tilanteita, ettei kameran esiin kaivamiseen ollut aikaa.

Lahdesta Kouvolaan ajettiin taajamajunana, joilla ei kirjaintunnuksia olekaan. Matkustajia oli omassa vaunussani enää kourallinen, eikä konduktöörikään siitä enää pitkälle vaeltanut. Vaivihkaa katselin sivusilmällä, kun hän avasi kuulutuslaitteen luukun, ja kertoi, että Niinimäen pysähdys on aikataulunmukainen, ja sen tarkoituksena on päästää nopeampi IC77-juna ohi. Kouvolassa pois jäädessä onnistuin olemaan hänen tielläänkin, kun hän kävi vapauttamassa ovet toisen luukun takaa.

Sm1 6054 Kv

Sm2 6054 + Eio 6254 lähdössä Kouvolasta Kotkaan junana H358. 12.2.2016.

Kouvolassa oli juuri sen verran vaihtoaikaa, että ehdin kuvata seuraavan kulkuvälineen. Matka jatkui kohti Kotkaa junalla H358, jonka kalustona oli Sm2 6054, ja perässä keikkui tietenkin liite- ja ohjausvaunu Eio 6254, onhan kyseinen kaksikko kytketty kiinteästi yhteen. Kotkan juna oli melko täynnä, ja suurin osa matkustajista matkusti koko välin Kouvolasta Kotkaan.

Kotkassa oli hetken aikaa katsella maisemia ja juoskella kahvia. Kotkan asemarakennus käytettyine tiilineen oli edelleen pystyssä, sen sijaan linja-autoasemarakennus oli huonokuntoisena purettu. Pääkaupunkiseudulta peräisin olevia Pohjolan Liikenteen ScaLoja siellä näytti paikallisliikenteessä pyörivän.

Onni Vilkas Kta

Onni Vilkkaan väreissä oleva leikkiväline kotkalaisessa leikkipuistossa. 12.2.2016.

Takaisin Helsingiin palasin kumipyörillä, Onnibussin kyydillä. Linja oli F7 ja lähtöaika 19:50 Kotkasta. Tämä oli ensimmäinen kertani Onnibussin kyydissä, joten mielenkiinnolla odotin, mitä tuleman pitää.

Bussi saapui laituriin noin kymmenen minuuttia ennen lähtöaikaa. Sisään mentiin keskioven kautta, ja kuljettaja tarkisti matkalipun, joka minulla oli kännykässä. Olin ensimmäisenä jonossa, joten menin matkaseuran vaatimuksesta yläkerran etupenkkiin, josta olikin hyvät näköalat (tai olisi ollut, jos olisi ollut valoisaa). Olihan se hieman omituista istua kuljettajan paikalla ilman rattia ja polkimia, mutta ainakin jalkatilat olivat suorastaan ruhtinaalliset.

Matkustajille on käytettävissä kolmipisteturvavyöt, ja niiden käyttöpakosta kerrotaan kuulutuksin, joten siltä osinkin lakia noudatetaan. Kuljettaja kuulutteli myös muita asioita mm. Kampin terminaalin käytännöistä, mitä ei nauhoitetussa alkukuulutuksessa vielä oltu mainittu. Kuulutukset olivat selkeitä ja kuuluivat riittävällä äänenvoimakkuudella.

Bussi oli niin siisti kuin bussit nyt yleensä ovat. Missään ei näkynyt tahroja, graffiteja tai sen sellaista. Yläkerran etulasi oli säröillä, mutta se taitaa olla talvella melkein vallitseva olotila, kun ajetaan isoilla teillä ja nastat ja kivet lentelevät. Myös ilmaisen WiFi-verkon toimintaa kokeilin, ja sillä sujui normaali WWW-surffailu ja FB:n selailu ihan mainiosti. Tosin matkustajia ei ollut paljonkaan, joten jos ihmisiä on enemmän, ja moni katselee elokuvia tai kuuntelee musiikkia, saattaa WiFikin mennä kyykkyyn.

Matkan aikana lämpötila pyöri nollan pinnassa. Tuuli melko voimakkaasti, ja isossa Astromegassa riittää pinta-alaa, johon puuska tarttuu. Kotkan rampeilla tuntui olevan melko liukasta, mutta moottoritie oli lähes läpikotaisin suolattu. Ammattikuljettajana mielessäni oli heti, että nyt on syytä olla tarkkana, ja samat ajatukset lienevät pyörineet alakerrassa töitä tehneen kollegankin mielessä, kun kerran pääsin ehjänä perille.

Uuden moottoritien ansiosta matka joutui nopeasti, ja ennen pitkää olinkin jo Helsingissä. Pyhtään kirkonkylää, Ruotsinpyhtäätä, Loviisaa ja Valkoa on tullut kierrettyä SLHS:n merkeissä paljonkin, joten tulihan siinä muisteltua Ruotsin ja Venäjän rajaa vuosina 1743–1809, ja miksi Loviisan satama on Valkossa.

Nuokin tiedonpalaset ovat muuten jääneet päähäni joukkoliikenneharrastuksen kautta tuntemieni ihmisten puheista. Joukkoliikenne on osa yhteiskuntaa, ja joukkoliikennettä ymmärtääkseen täytyy myös ymmärtää vähän yhteiskuntaa, maantietoa ja niin edelleen. Laaja-alaista ja avartavaa ja yleissivistävääkin on joukkoliikenneharrastus siis! Suosittelen!

Kategoria(t): Joukkoliikenneharrastus, Matkakertomukset Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Huviretki Helsingistä Kotkaan ja takaisin

  1. Pertti Salosaari sanoo:

    ”Olihan se hieman omituista istua kuljettajan paikalla ilman rattia ja polkimia, mutta ainakin jalkatilat olivat suorastaan ruhtinaalliset.”

    Valitsit ainoan paikan jossa jalkatilat olivat ruhtinaalliset. Muualla saa istua polvet suussa, Ryanair vaikuttaa Onnibussiin verrattuna bisnesluokalta. Eli tulkinta oli tältä osin pielessä.

    • Rattiriemu sanoo:

      Sen nimenomaisen paikan jalkatiloihin tuossa yritinkin viitata. Pitänee joskus uskaltautua uudelleen kyytiin, ja kokeilla jotakin toista istumapaikkaa, niin saa paremman kuvan siitä, mikä tilanne oikeasti on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.