5. matkapäivä: Lähteminen

Paluupäivän eli maanantain lento oli vasta illalla, joten päivällä oli vielä aikaa kierrellä hieman kaupunkia.

Hotellista ulos kirjautumisen jälkeen suuntasimme The Shard -pilvenpiirtäjään. Matkan varrelle jäi sellaisia paikkoja kuin Clapham Junction ja Wimbledon (taas). Junasta maanalaiseen vaihtaessa infotaulut ja kuulutukset kertoivat, että Piccadilly-linjalla oli pahoja myöhästymisiä opastinvian takia.

Shardiin mennessä käydään läpi samanlainen turvatarkastus kuin lentokentälläkin, tosin sitä varten varattu tila ei ole järin suuri. Taskut pitää tyhjentää, ja vyökin pyydetään ottamaan pois, mutta missään ei oikeastaan ole tilaa, missä tavaransa voisi rauhassa keräillä ja vaatekappaleet laittaa takaisin ylle, vaan työntekijät hoputtavat kohti valokuvausta.

Kaikki torniin tulevat ihmiset valokuvataan vihreän seinän edessä, ja taustalle lisätään kuvankäsittelyvaiheessa erilaisia sisä- ja ulkokuvia.

Shard-WC

Pilvenpiirtäjän ulkonäköalatasanteelle oli perustettu puutarha. Lattialla oli tekonurmea, ja seinillä kukkaruukkuja. Kaiuttimista kaikui lintujen laulua, ja shamppanjabaarin työntekijällä oli mukavat näkymät pilviseen kaupunkiin. Alemmista kerroksista löytyi mm. näköalavessa.

Valokuviamme noutaessamme repesimme nauruun. Olin valinnut päälleni paidan, joka oli täsmälleen samaa vihreän sävyä kuin vihreä tausta, ja niinpä keskiruumiini on kuvissa läpinäkyvä.

Tornikokemuksen jälkeen alkoi paluumatka Heathrow’n lentokentälle. Sinne pääsee Piccadillyllä, ja aikaisempi liikennehäiriö tuntui vielä epäsäännöllisinä vuoroväleinä, vaikka varsinainen opastinvika olikin jo korjattu.

Laiturinäyttöjen perusteella junia lentokentälle asti oli tulossa, mutta päätimme kuitenkin ottaa ensimmäisen junan, joka kulki vain Northfieldsiin asti. Acton Townissa jouduttiin hetken aikaa odottamaan vaihtokuljettajaa, koska junien lisäksi myös kuljettajien työpäivät olivat menneet sekaisin liikennehäiriön vuoksi.

Heathrow’lle menevissä junissa oli ollut sen pitkä väli, että ensimmäinen juna oli tupaten täynnä, ja jäimme odottamaan seuraavaa, joka tulikin muutaman minuutin kuluttua. Se kiersi nelosterminaalin kautta, ja siellä jouduimme odottamaan muutaman minuutin. Lopulta pitkiä käytäviä travelaattoreilla matkustettuamme olimme kolmosterminaalin edessä.

Tässä kaikessa oli mennyt sen verran aikaa, että lähtöselvittelyihin jäi vain tunti, vaikka lentoyhtiöt suosittelevat saapumaan kentälle vähintään kaksi tuntia ennen lennon lähtöaikaa. Missään ei onneksi ollut jonoa, ja Isosta-Britanniasta lähtevien matkustajien passejakaan ei syynätä yhtä tarkasti kuin maahan tullessa. Ehdimme koneeseen loistavasti.

Lentomatka oli tavanomaisen tylsä. Mitään normaalista poikkeavaa ei tapahtunut.

Olisin minä Englantiin voinut jäädä vielä pitemmäksikin ajaksi. Toisaalta on hyvä, että seuraavaankin vierailuun jää ohjelmaa ja nähtävyyksiä.

 

Kategoria(t): Lontoon ympäristön joukkoliikennemuseoita 2016, Matkakertomukset Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.