Rautatiemuseopäivä 2016

Sunnuntaina kävin Suomen rautatiemuseolla, Hyvinkäällä, jossa oli vuosittainen Rautatiemuseopäivä-tapahtuma. Siihen liittyen kulki myös museojunia ympäri Uuttamaata.

Oma matkantekoni alkoi IC945:llä Helsingistä Karjaalle, jonka kokoonpano oli sikäli erikoinen, että jokainen vaunu oli erilainen. Veturista päin katsoen junassa oli Ed (tavallinen kaksikerrosvaunu), Edfs (ns. palveluvaunu, sis. mm. konduktöörin työtilat ja kärrymyynnin tukikohdan), ERd (ravintolavaunu), Edb (alakerta eko-luokkaa, yläkerta ekstra-luokkaa) ja Edo (ohjausvaunu). Tarkempaa tietoa vaunuista löytyy mm. Resiinan nettisivuilta.

Tasainen ja hiljainen kyyti vei mitäänsanomattomasti perille. Juna oli melko täynnä, ja muutama matkustaja oli vakuuttunut, että heille kummallekin oli varattu yksi ja sama istuin. Sen tarkemmin tilanne ei ehtinyt matkan aikana selvitä, koska konduktööri ei ehtinyt ennen Karjaata tarkistamaan lippuja siihen osastoon, jossa olimme.

Karjaalla viereisellä raiteella odotti jo Haapamäen museoveturiyhdistyksen museojuna. Senkin kokoonpanotiedot otin tietenkin ylös: Hr1 1021 (Ukko-Pekka), Po 9822 (postivaunu), Ei 22771 (puumatkustajavaunu), Rkt 23839 (teräskahvilavaunu), EFit 23513 (teräksinen matkatavara- ja matkustajavaunu), Ei 22763 (puumatkustajavaunu) ja Ei 22793 (puumatkustajavaunu).

Ennen en olekaan ollut suomalaisessa museojunassa, jossa on kahvilapalveluita tarjolla ihan kahvilavaunussa, joten pitihän sitä juoda kuppi kuumaa. Sen kanssa oli mukava seurata matkantekoa ja maisemia harvinaisemmasta näkövinkkelistä, koska normaalistihan Karjaan ja Hyvinkään välillä ei kulje henkilöliikenteen junia.

Suomen rautatiemuseolla ohjelma oli samankaltainen kuin aiempina vuosina. Suomen vanhin ajokunnossa oleva leveäraideveturi Leena, viralliselta sarjamerkinnältään Vk4, kuljetti kävijöitä museon alueella. Myös pienen puistojunan kyytiin pääsi. Kääntöpöydällä järjestettiin veturinkääntämisnäytöksiä, ja resiinalla pumppaamista sai itsekin kokeilla.

Dr13 2349 ja Dv16 2038 Hyvinkää

Suomen rautatiemuseon pysyvät kalustonäyttelyt olivat tietenkin auki myös tapahtumapäivänä. Vaikka perinnejuna Valtterin hallissa näytti kovin tyhjältä, olivat sitä vetäneet veturit tulleet sinne huilaamaan.

Kävijöitä oli paikalla melko paljon, ja melkein jokaiseen käyntikohteeseen sai jonottaa. En ihmettele yhtään, että tämä tapahtuma järjestetään joka vuosi.

Museolta poistuimme perinnejuna Valtterilla. Sitä oli vetämässä sen oma veturi, Dr13 2349, ja vaunusto oli tuttu A 100, Ei 22272, Eik 22348 ja EFi 22378. En ollut ennen Valtterin kyydissä ollutkaan, ja siihen nähden melko lyhyt matka päärataa pitkin sujui liiankin nopeasti. Avoimista ikkunoista leijaili sisään dieselin katku, ja pääsin hieman entisaikojen Turun pikajunien tunnelmaan.

Seuraava suunta oli Porvoo, ja kalustona Porvoon museorautatien Lättähattujuna (Dm7 4163, EFiab 11592 ja Dm7 4207). Olliin asti ajettiin tietenkin Sköldvikin satamarataa pitkin, ja pitkän, vaihteiden kääntöön ja turvallisuusbyrokratiaan liittyneen pysähdyksen jälkeen matka jatkui museorataa pitkin Porvooseen. Kiskot alkoivat kalkattaa, mutta vauhti pysyi maltillisena, vain noin neljääkymppiä siellä mentiin. Minua jaksavat aina viehättää vanhat, sammaloituneet kallioleikkaukset, jotka tulevat kovin lähelle junan ikkunoita.

Paluu Helsinkiin suoritettiin Porvoon liikenteen liikennöimällä linjalla 848. Västerskogiin asti se ajoi tietä 170, ja sen jälkeen posotettiin moottoritietä niin pitkään kuin sitä riitti. Auto oli numeroltaan 42, eli uudehko, melko matala Volvo 9700, jossa oli matkustustuntuman perusteella automaattivaihteisto (ei I-Shift). Siitä kyydistä ei oikein mitään erikoista jäänyt mieleen.

Välitän vielä tätä kautta kiitokseni kaikille tahoille, joiden talkootyön ansiosta tällaisten hienojen tapahtumien järjestäminen ja museojunamatkustaminen on mahdollista. Ei sellaista kovin usein ole, että on valinnan vaikeus siitä, millä museojunalla matkustaisi ja ehtisi matkustaa.

Kategoria(t): Joukkoliikenneharrastus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Rautatiemuseopäivä 2016

  1. Juhana sanoo:

    Todella mukava selostus Rautatiemuseopäivästä ja siihen liittyvistä matkoista!

    Sen verran annan lisätietoutta IC945:een liittyvään kirjoitukseen, että nykyään on oikeastaan melko harvinaista, että IC-junassa on joskus edes kaksi saman sarjan vaunua. Yhteen aikaan perusvaunua (kaksikerroksinen) Ed oli hyvinkin usein samassa junassa kaksin kappalein, nyt ei aina edes yhtä. Yksikerroksisten kaudella Ex-vaunuja oli ihan yleisesti enemmän kuin vain yksi per juna.

    Viikonloppujen ruuhkaisissa junissa saattaa edelleen nähdä kahta tai jopa useampaa saman sarjan vaunua. Ja jottei unohdu: Helsingin (tai Ilmalan) nk. vararungoissa on Ed-vaunuja monta kappaletta per juna. Mutta ne ovat jo oma lukunsa.

    Tavallisia kokoonpanoja: Veturi+Edfs+ERd+Edb+Edo, Veturi+Eds+Rx+Ed+Edb, Veturi+Ed+Edfs+ERd+Edb+Edo, Veturi+Edfs+ERd+Ed+Edb, Veturi+Edfs+Edb+Edo,

    Viimeisessä esimerkissä ravintolapalvelut hoidetaan kärrymyynnillä. Yhä useammin kokonaan kaksikerroksissa junissa on toisessa päässä Edo-sarjan ohjausvaunu. Junissa, joissa on Eds-palveluvaunu, konduktöörin hytti sijaitsee Rx-ravintolavaunussa. Eds:t liikkuvat siis aina Rx:n kanssa yhdessä. Rx on yksikerroksinen ravintolavaunu, ja siitä seuraa mm. se, että suurin sallittu nopeus on 160 km/h. Myöskään Edo-vaunuja ei voi sijoittaa Rx:llisiin runkoihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.