Rajamäen kyläpäivät

Lauantaina Rajamäellä järjestettiin kyläpäivät. Minua kiinnostivat eniten Työtehoseuran avoimet ovet, joten ennen työpäivän alkua kävin siellä pyörähtämässä.

TTS:n tiloihin oli tuotu mm. metsäkone-, kauhakuormaaja-, ja trukkisimulaattorit, joita innokkaat opiskelijat esittelivät, ja kokeillakin olisi saanut. Ulospäin ne näyttivät tietokonepelejä varten rakennetuilta kotiohjaamoilta geneerisine ohjauslaitteineen, mutta kuskin paikoilta en käynyt aistimassa tunnelmaa.

Pihalla oli trukkirata, jossa suhailtiin ihan oikealla trukilla muovikartioiden keskellä. Se olikin ainut oikea ajoneuvo, jolla ajeltiin.

Työtehoseura: VZB-616, Mercedes-Benz Tourismo RH, vm. 2016.

TTS:n linja-autonkuljettajakoulutukseen on tulossa uusia Mercedes-Benzejä, jollainen näytille oli myös tuotu. Ensi silmäyksellä valkoinen väri vaikutti oudolta, koska ainahan TTS:n bussit ovat punaisia olleet. Sisältä Tourismo näytti ihan tavalliselta Mersun bussilta, lattiapinnoite oli puujäljitelmää, kuten uusissa Citaroissakin, mutta matkustamon etupenkki oli tietenkin vaihdettu opettajan paikaksi.

Menin kuljettajan paikalle niin sanotusti ottamaan kylmät tyypit, eli kokeilemaan istumatuntumaa ja päristelemään huuliani. Peilit vaikuttivat hyviltä, mutta ratin kehä peitti nopeusmittarin, kun ajoasentoni muuten oli kohdillaan. Piirre on tuttu pienirattisista Volvoista ja VDL:istä.

Yllättäen minulle tarjottiin mahdollisuutta käydä pienellä koeajolenkillä, ja niinpä käynnistin auton ja aloin etsiä, mistä eteenpäin vievä vaihde kytkettiin. Autossa on automatisoitu vaihteisto, jota kontrolloidaan kepistä, jossa on kolme asentoa. Sain kyllä vaihteen päälle käsivalintatilassa, mutta kyllä automaattitilankin kytkevä nappula löytyi ennen pitkää. En kyllä voi sitä järin loogiseksi kehua, ellei tarkoitus ole normaalisti käsivalinnalla ajaa. Tai sitten voisin vaikka lukea käyttöohjeet…

Ajossa vaihteisto toimi hitaasti, mutta se on oikeastaan automatisoitujen manuaalivaihteistojen ominaisuus, kun tietokone haluaa rauhassa tasata kierroslukuja, eikä suostu runnomaan vaihteita päälle väkisin. Kyllä sillä toisaalta tasaista kyytiä saa aikaiseksi, ja on se kuitenkin helpompi kuin manuaali, koska ei tarvitse itse keppiä hämmentää.

Jonkinlainen hidastin bussissa oli jarrupolkimeen kytkettynä, ja se toimi melko tehokkaasti. Kun oli aika pysäyttää auto, olivat jarrut hivenen tahmean tuntuiset, mutta se on toisaalta tottumisjuttu, ja enemmän ajamalla alkaisivat jarrutuksetkin sujua nykäyksittä ja ne saisi tähdättyä oikealle kohdalle.

Ketterän tuntuinen Mersu oli, vaikka hieman kiikkerä – vai olenko vain tottunut kaupunkibusseihin, joiden painopiste on matalalla. Jousitus ei jäänyt millään tavalla mieleen, eli ei ole epämiellyttävän kova eikä pehmeä. Näiden asioiden kanssa on kylläkin muistettava, että kuormaus vaikuttaa ajo-ominaisuuksiin, ja täydessä amerikkalaisturistilastissa saattaisi jotain tuota mieleenpainuvampaakin sanottavaa löytyä.

Kun olin saanut Mercedeksen peruuteltua takaisin ruutuun (eri nappula, muuten), oli aika katsoa, mitä muuta pihalla vielä oli.

Mersun vieressä oli vanhahko Volvo 8700, jolla esiteltiin kuollutta kulmaa ja katveita. 8700:n vasen peili on melko hyvä ja laajakulmainen, joten sillä puolella olutta pakua ei meinannut saada piiloon oikein millään. Oikea puoli oli tässä bussissa vähän huonompi, ja henkilöautoa pienemmät kohteet jäävät piiloon, jos ovat väärässä paikassa juuri silloin, kun kuljettaja sinne päin vilkaisee. Olankaan yli kurkkimisesta ei ole liiemmälti hyötyä, ainakaan jos bussi on tuulilasia myöten täynnä ja kuljettajan istuin matalalla.

Edellisviikolla töissä itse asiassa minulta katosi yksi henkilöauto oikean puolen kuolleeseen kulmaan. Ajelin Lahdenväylää pohjoiseen, ja vaihdoin keskimmäiseltä kaistalta oikealle, ja samaan aikaan liittymästä liittyi auto laitakaistalle. Onneksi vilkaisin peiliin toisen ja kolmannenkin kerran, ja henkilöautokin väisti, niin kolarilta vältyttiin. Kerroin tästä TTS:llä olleelle liikenneopettajalle, ja sain vastaukseksi, ettei liittymän kohdalla kannata kaistaa vaihtaa. Totesin mielessäni, että mitäs läksin niin, ja päätin ottaa opikseni.