Tuulen melkein viemää

Eräänä tuulisen lauantaina olin varalla, eli varikolla päivystämässä.

20160827_195830

Jo varikon pihaan pysäköidessäni oman henkilöautoni ovi lennähti voimalla auki, kun tuuli otti siihen kiinni. Onneksi viereisessä ruudussa ei ollut toista autoa. Tukka hulmuten taistelin tieni sisätiloihin ja ilmoittauduin työnjohtajalle.

Hetken aikaa istuttuani sain ensimmäisen keikan. Kuljettaja ilmoitti, että kuljettajanvaihtoautosta oli polttoaine lähes loppu, ja minun piti käydä tankkaamassa se. Toden totta, kun astuin autoon, sen digitaalisessa polttoainemittarissa ei näkynyt enää ainuttakaan palkkia, eli sen mukaan tankki oli typötyhjä. Huoltoasemalle ei ollut onneksi pitkä matka, ja päästyäni pois varikon pihasta otin reilusti vauhtia, jotta se riittäisi huoltoaseman pihaan asti, jos polttoaine todella loppuisi kesken. Ei loppunut, ja jouduin sammuttamaan auton ihan itse.

Tuuli astui mukaan kuvioihin siinä vaiheessa, kun otin polttoaineautomaatista kuitin. Se karkasi käsistäni, ja hetken aikaa ryntäilin pitkin aseman pihaa sen perässä, kunnes lopulta sain katkaistua sen pakomatkan astumalla sen päälle. Työnjohtaja otti vastaan kengän kuvalla varustetun kuitin silmiään räpäyttämättä.

Melkein heti perään piti lähteä vaihtamaan ehjä auto rikkonaisen tilalle. Tällaisia työmääräyksiä varten on olemassa pieni muistilappunen, johon kirjataan tiedot mm. pois tuotavasta ja tilalle vietävästä ajoneuvosta. Bensakuittiepisodista en ilmeisesti ollut viisastunut yhtään, sillä pian kirmailin varikon pihalla paperinpalan perässä.

Päivän kolmas työtehtävä oli mennä Kamppiin ja hakea linjalta pois auto, jonka ajotietokone ilmoitteli kaikenlaista sähköistä vaivaa. Mitään dramatiikkaa itse autonvaihtoon ei liittynyt, mutta takaisin ajaessani matkan melkein katkaisi tuulen mukana ajelehtimaan lähtenyt peräkärry. Se oli sellainen työmailla käytettävä liikenteenjakaja, jonka voi kiinnittää auton perään, eli siinä oli tuulelle pinta-alaa johon tarttua. Onneksi se tukki vain toisen kaistan, ja jos ei poliisi olisi ollut paikalla ihmettelemässä, mitä sille tehdä, olisin voinut jopa luulla, että sen oli joku siihen tarkoituksella tuonut.

Pienen tauon jälkeen minun piti mennä hakemaan linjalta pois oranssi auto, jonka kattoluukku oli irronnut kokonaan. Se jäi kylläkin epäselväksi, oliko sen irrottanut tuuli vai vandaali. Joka tapauksessa se oli jäänyt hihnoistaan kiinni autoon, joten yhtään osaa ei tarvinnut lähteä etsimään ojan pohjalta.

Mainittakoon tästä tapauksesta vielä, että linjan 550 liikennöintiohjeistuksessa mainitaan, että jos Eliel Saarisen tien joukkoliikennetunneli on suljettu, poikkeusreitiksi ei suositella Haagan läpi ajamista ahtaiden katujen takia. Nyt yksi näppärä reitti pysäkille, johon autonvaihto oli sovittu, oli juuri niiden pikkukatujen kautta, ja sieltähän minä ajoin herättäen kummastusta alueen asukkaissa. Kyllä sieltä telibussillakin mahtuu, mutta jos kaikki porkkanat viiden minuutin vuorovälillä kumpaankin suuntaan siellä tungeksisivat, niin voisi olla hieman hankalampaa.

Sen jälkeen tuulen aiheuttamat tehtävät loppuivat, mutta kyllä tekemistä riitti juuri sopivasti, eli ei ollut kiire, mutta ei päässyt pitkästymäänkään. Esimerkiksi kuvassa ollaan tien päällä korjaamassa katkennutta jäähdytysnesteletkua. Kun uusi pala saatiin paikalleen ja uudet jäähdytysnesteet sisään, pääsin ajamaan auton omin konein takaisin varikolle.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Tuulen melkein viemää

  1. Sha sanoo:

    Ihan näin mielenkiinnossa, millä ohjelmalla/ohjelmilla työnjohto/ajojärjestelijät suunnittelevat ajosarjat ja kuljettajien työvuorot? Yhden linjan suunnittelu käsin paperilla ei ole suuri homma, mut jos niitä linjoja on vähän enemmänkin niin kuin teillä, niin sitten se onkin vähän jo urakka.

    • Rattiriemu sanoo:

      Meillä on käytössä Winbus (http://www.numeron.com/winbus/). Linjojen, vuorojen, lähtöaikojen ja kuljettajien työvuorojen pyörittäminen on, kuten sanoitkin, sen verran suuri homma, ettei se kokonaisuutena oikein pysy yhden ihmisen päässä. Toisaalta ohjelmatkin tekevät vain niin hyviä työvuoroja kuin ne on ohjelmoitu tekemään, ja ihminen voi nähdä jotakin laadullista vikaa työvuorolistassa, joka ohjelman mielestä on ihan laillinen ja muutenkin ok.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.