Itä-Uudenmaan tallikatselmusretki

Lauantaina Suomen linja-autohistoriallinen seura järjesti tallikatselmusretken Sipoon, Pornaisten ja Tuusulan suunnalle. Retkellä oli osallistujia Kymenlaakson, Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan osastoista.

Packalén: ZKS-212, Scania K124, Carrus Star 503, vm. 2001.
Packalén: JUR-75, Scania K124, Lahti 560 Eagle, vm. 1999, ex. Mattilan Liikenne, exex. Mobus, exexex. Pukkilan Liikenne.
Vaahteranmäki, Sipoo, 1.10.2016.

Minä astuin retkiautona toimineen JRB-84:n kyytiin Mellunmäestä. Olen Sundqvistin Airistoa esitellyt aikaisemmin tänä vuonna, joten en kirjoita siitä enää sen tarkemmin.

Retken alkuosa ajeltiin Sipoon tiestöä ristiin rastiin, ensin Sakarinmäen koulun kohdalla olevan puolimatkan kiven ohi, ja sitten Sipoonrannan kohdalta kohti Hindsbytä. Takaisin Uudelle Porvoontielle palattiin Sipoonjoen toista puolta pitkin kauniista jokilaaksomaisemista nautiskellen. Joella on kuulemma kulkenut höyrylaivakin Hindsbyhyn.

Aamupäivän kahvihetki vietettiin N’avetta-nimisessä kahvilassa Västerskogissa, josta oli lyhyt matka Gumbostrandiin. Emme tosin käyneet Lemminkäisen temppeliä etsimässä, vaan käänsimme Hartwallin tehtaan pihalla auton ympäri, ja palasimme 170-tielle.

Seuraava rantaan vievä tie oli Eriksnäsintie. Se päättyi jyrkähkön alamäen jälkeen suoraan veneluiskaan, joten tarina kertoo, että on siellä jokunen auto mereenkin asti päätynyt. Joko tarkoituksella tai vahingossa. Kävimme hiekkakuopan pohjalla kääntymässä, ja matelimme mäen takaisin ylös ykkösvaihteella.

Kävimme myös Kalkkirannassa. Siellähän on jo ihan kunnon kokoinen satama, jonne pääsee isoillakin aluksilla. Tien varren kievarista kerrottiin, että siellä tupattiin käydä kaljoittelemassa pelastusliivit päällä, koska kuka niitä nyt jaksaisi maissa riisua.

Jottei bussiaihe pääsisi kokonaan unohtumaan, niin kävimme muutamalla linja-autotallilla. Ensimmäinen pitempi pysähdys oli Packalen Busin luona Vaahteranmäen teollisuusalueella. Pihalla oli mm. teemaan sopivasti vanha Pukkilan Liikenteen auto, sekä ruotsista tuotu Helmark-korinen Volvo, joka Suomessa on hieman harvinaisempi näky.

Järvenpäässä syötiin hidasta lounasta, ja matka jatkui Paippisiin. Jaloittelimme Hjalmar Granqvistin (Paippisten Liikenne) vanhan tallin pihalla, ja pääsimme kurkistamaan tallin sisäänkin. Nyttemmin siellä säilytetään traktoreita, mutta seiniltä löytyi vanhoja linjakilpiä muistoina entisistä ajoista.

Päivän viimeinen pidempi pysähdys oli Jokimäen kylällä Pornaisissa. Siellä oli Pohjolan Liikenteen talli, josta ajetaan nykyisinkin 18 autolla Pornaisten ja Sipoon alueen liikennettä. Paikalla oli melko monta modernia linja-autoa kahdessa eri tallissa ja niiden edustoilla.

Näiden kolmen lisäksi tarkastimme monta pientä entistä bussitallia auton ikkunan läpi. Niiden yksityiskohdat eivät niin tarkkaan tulleet kirjatuiksi muistiin, vaikka mukana matkalla oli niiden kanssa omakohtaisesti tekemisissä olleita henkilöitä.

Retki päättyi Mellunmäkeen lähes kaksi tuntia alustavasta aikataulusta jäljessä, mutta eipä se ketään tuntunut haittaavan. Pikemminkin mukavien tarinoiden ja juttelun parissa viihtyisi kyllä useimmiten pitempäänkin.