Kolme pulmaa

Viime aikojen kuulumisia on, että kolmena päivänä kohtasin varikolta liikkelle lähtiessäni kolme pientä pulmaa. Ensin oli rahastuslaitteen hallintakortti hukassa, sen jälkeen oli kuljettajanvaihtoauto pysäköity perin vaikeasti, ja lopuksi vielä eräässä bussissa oli teknistä vikaa.

varakortti

Eräänä aamuna otin vaatekaapista päälle puhtaan työpaidan. Viisi paitaahan työnantaja kutakin kuljettajaa kohden vuokraa käyttöön. Lähtötohinoissa kävi kuten matkustajille usein käy matkakorttien kanssa, ja rahastuslaitteen hallintakortti jäi edellisen paidan taskuun.

Pulma ei ollut iso, marssin työnjohtajan luokse ja pyysin varakorttia käyttööni. Sinä päivänä oli ajettavanani vain sellaisia busseja, joissa on vanhat rahastuslaitteet, joten yksi varakortti riitti. Kuulemma on sellaisiakin tapauksia ollut, että kuljettajalla on hallussaan neljä rahastuskorttia (2 omaa ja 2 varakorttia), mutta uuden rahastusjärjestelmän kanssa on niin, että kuljettajan varakortilla myymistä lipuista tullut raha menee samalle tilille hänen oman korttinsa kanssa. Eli neljälle kortille riittää kuitenkin vain kolme tilitystä.

Toisena päivänä lähdin aamuseitsemän aikaan päästämään kollegaa ruokatunnille kuljettajanvaihtoautolla. Aygo-rivin taakse oli pysäköity tienpitoon käytetty ajoneuvo, jonka kuljettajaa ei näkynyt mailla halmeilla.

Periaatteessa on hyvin tarkkaan määritelty, millä lukuisista kuljettajanvaihtoajoneuvoista kuljettajan on lähdettävä vaihtoon. Joinakin päivinä on kyllä pakka hieman sekaisin: Kun yhden auton paluu viivästyy esimerkiksi ruuhkan tai rengasrikon seurauksena, sen seuraava kuljettaja joutuu ottamaan jonkun toisen auton, ja sen toisen auton kuljettaja kolmannen, ja niin edelleen. Niinpä kai nytkin olisin voinut ottaa jonkin toisen auton, mutta päädyin kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun.

Pikkuauton ympärillä oli nimittäin sen verran tilaa, että noin metrin kerrallaan edestakaisin venkslaamalla sain sen pois muiden autojen puristuksesta. Tulipa nyt sitten kokeiltua taitoajoa henkilöautollakin, yleensähän olen tottunut pujottelemaan linja-autolla rattimestaruuskisoissa.

Juuri, kun sain auton pois pinteestä, tiellä olleen vempeleen kuljettaja saapui paikalle ja siirsi sen pois edestä.

Kolmas tapaus oli, kun sunnuntaina lähdin liikkeelle melkeinpä kauimmaisesta bussienpysäköintirivistä taukotilaan nähden. Autolle tullessa huomasin, että sen alla on punainen lammikko, ja heti arvasin, että jäähdytysnestettähän se vuotaa. Varmistin havainnon vielä avaamalla konepellin, ja totesin, että yksi letkunkiristin oli sen verran löysällä, että siitä liitoksesta tiputti hieman.

Minulla oli ruuvimeisseli matkassa, ja olisihan sitä ollut helppo kiristää itsekin, mutta koska oli sunnuntai, ja piha täynnä autoja, päätin soittaa työnjohtajalle ja pyytää alleni vara-autoa. Korjaamo tehköön korjaamon työt ja kuljettaja tyytyköön ajamiseen, niinhän se usein täällä HSL-alueella menee. Kun ei kotivarikolta kovin kauas tule ikinä lähdettyä, niin apukin on aina lähellä.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.